Suomessa kolmea koleaa syyskuukautta seurasi kaksi lämmintä talvikuukautta.
Syys- ja lokakuuta leimasivat vuorotellen keskimääräistä selvästi lämpimämmät kaudet ja toisaalta keskimääräistä selvästi kylmemmät kaudet. Marraskuu kuului kaikkien aikojen harmaimpiin suuressa osassa maata, yhteensä vain noin 20 auringonpaistetuntia, Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan.
Syyskuussa koettiin harvinainen hellepäivä, 26,2 astetta 10. syyskuuta Lappeenrannan Konnunsuolla. Sitä seurasi viileä jakso, jonka myötä termisen syksyn todettiin alkaneen koko maassa jo 17. syyskuuta – siis että vuorokauden keskilämpötila oli ollut alle 10 astetta vähintään viisi päivää peräkkäin.
Ensimmäinen tilastokelpoinen lumi todettiin Kevolla Utsjoella 29. syyskuuta.
Lokakuu oli pitkän ajan keskiarvoa (1981–2010) selvästi kylmempi, vaihteluvälinä Pohjois-Lapin kolme astetta alle keskiarvon ja etelärannikon muutama asteen kymmenesosa alle keskiarvon. Lokakuussa satoi myös harvinaisen paljon lunta, mutta eri puolilla maata oli suurta vaihtelua.
Marraskuukin jäi lämpötilansa puolesta pitkän ajan keskiarvon alle. Lapissa syksyn kolme kuukautta olivat kaikkineen noin asteen pitkän ajan keskiarvoa kylmempiä, etelämpänä lähellä keskiarvoa.
Sitten saapui joulu- ja tammikuuta hallinnut säämalli. Suomen keskilämpötila oli joulukuussa 3–6 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi, tammikuussa Oulun leveysasteen eteläpuolella peräti 7–8 astetta tavallista korkeampi. Koko maa mukaan lukien tammikuu oli lämpimin vuoden 1925 jälkeen.
Paikallisesti tammikuussa mitattiin joillain paikkakunnilla mittaushistorian korkeimmat lämpötilat, Ahvenanmaan Jomalassa, Turussa ja Kruunupyyssä 9,2 astetta 21. tammikuuta. Etelä-Suomen mustan ja paljaan maan vastakohtana Lapissa oli muutamilla paikkakunnilla ennätysmäärä lunta, 110 cm, tammikuun lopussa.
Koko vuoden 2019 tasolla Suomen keskilämpötila oli noin 0,9 astetta keskiarvoa korkeampi, poikkeuksena Lappi, jossa lämpötila oli lähellä keskiarvoa.