EU:n taksonomiaesitys ei ole juurikaan näkynyt tavallisissa medioissa. Yhtenä syynä on varmasti asian vaikeaselkoisuus. Vaaditaan valtavia ponnisteluja, että saa kahlattua läpi esityksen 512 englanninkielistä sivua niiden teknisine ja poliittis-byrokraattisine termeineen.
Kuitenkin taksonomiaesityksestä, mikäli se hyväksytään, arvioidaan koituvan pitkälle meneviä seurauksia, ei vain energia- ja ympäristöaloille vaan Euroopan taloudelle, ja hintalapun kustantavat viime kädessä kaikki EU-kansalaiset.
EU-komissio tiivistää taksonomian tarkoituksen kuuteen pääkohtaan:
- Ilmastonmuutoksen hillintä
- Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
- Vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu
- Siirtyminen kiertotalouteen
- Ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen
- Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen
Ajatuksena on, että taksonomian (luokittelun) avulla tunnistetaan, mitkä investoinnit ovat ympäristön kannalta kestäviä. Jos taksonomia sanoo, että investointi on vihreä (siis ”kestävä”), saa kultaisen tähden vihkoonsa ja – näin on tarkoitus – paremmat investointiehdot.
Jotta investointi luokiteltaisiin kestäväksi, sen tulee merkittävästi edistää vähintään yhtä näistä kuudesta tavoitteesta samalla, kun se ei saa merkittävästi vahingoittaa yhtäkään muista tavoitteista, EU-komissio selittää. Fossiilinen energiantuotanto on jo etukäteen suljettu ulkopuolelle.
EU-komissio aikoo itse Green Dealin (”Vihreän kehityksen ohjelman”) puitteissa syytää 1 000 miljardia euroa vihreisiin investointeihin.
Mutta rahaa tarvitaan tätäkin enemmän. Taksonomialle löytyy sen vuoksi käyttövoimaa myös investoijien parista, etenkin eläkerahastojen kaltaisista institutionaalisista sijoittajista. Ne käsittelevät suunnattoman suuria pääomia ja hakevat jatkuvasti uusia investointikohteita. Monet haluavat julkikuvaansa liittyvistä syistä kuvailla investointejaan vihreiksi.
Hyvät tarkoitusperät tulee siis muuntaa hyviksi kaupoiksi. Taksonomia ilmoittaa, mikä on ympäristön kannalta hyvää.
Ongelmat alkavat teorian kohdatessa todellisuuden. Tämä koskee sekä taksonomian sisältöä että sen päätöksentekomenettelyä. Tässä yhteenveto noin kymmenen asiaan paneutuneen henkilön haastatteluista.
Ensin menettelystä:
Taksonomian perusasiakirjana on EU-asetus 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä, joka astui voimaan 12.7.2020. Toimeenpano tapahtuu ensi vaiheessa ”teknisillä arviointikriteereillä, jotka koskevat ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista”. Komission odotetaan antavan nämä arviointikriteerit ”delegoidun säädöksen” muodossa.
Tällainen delegoitu säädös on oikeudellisesti velvoittava ja antaa komissiolle mahdollisuuden täydentää tai muuttaa aiemmin päätettyä asetusta ”muilta kuin keskeisiltä osilta”. Kun komissio on muotoillut säädöksen, Eurooppa-neuvosto ja EU-parlamentti voivat sanoa siihen vain jaa tai ei.
Taksonomian arviointikriteerien muotoilu – siis varsinainen luokitus siitä, mikä on ympäristön kannalta hyvää tai huonoa – annettiin EU-komission kahden ensimmäisen tavoitekohdan osalta tehtäväksi 35-henkiselle ”tekniselle asiantuntijaryhmälle”, joka oli täysin ympäristöjärjestöjen ja finanssialan hallussa. EU-komissio esitteli tämän pohjalta luonnoksen delegoiduksi säädökseksi 20.11.2020.
Komission neljän jälkimmäisen tavoitteen osalta tehtävä annettiin lokakuussa Sustainable Finance Platform -työryhmälle. Koska komissio oli saanut laajaa arvostelua siitä, että aiemmasta asiantuntijaryhmästä oli jätetty pois juuri ne elinkeinot, joihin taksonomia kohdistuu, tähän toiseen otettiin ympäristöjärjestöjen ja finanssialan lisäksi myös näiden elinkeinojen edustajia.
Silti tätäkin työryhmää, jossa on 58 jäsentä ja 10 tarkkailijaa, on arvosteltu epäoikeudenmukaisesta kokoonpanosta.
Paikan saivat esimerkiksi jokainen näistä ympäristö- ja ilmastojärjestöistä: EIT Climate KIC, Declève International Union for Conservation of Nature, European Environmental Citizen’s Organisation for Standardisation, World Wildlife Fund, Transport and Environment, Agent Green, Birdlife, Chemsec, World Green Building Council, Ellen MacArthur Foundation, The Institute for European Environmental Policy, Climate Bonds Initiative, Green and Sustainable Finance Cluster Germany, Institut Louis Bachelier, Global Reporting Initiative, European Network of the Heads of Environment Protection Agencies, United Nations Environment Programme Finance Initiative ja EU:n oma Euroopan ympäristövirasto. Monet niistä saavat muuten tärkeän osan rahoituksestaan EU:lta.
Vertailun vuoksi, koko energia-ala sai työryhmään vain kolme paikkaa: öljy-yhtiö OMV (Itävalta) ja energiayhtiöt Eon (Saksa) ja Iberdrola (Espanja). Metsäsektori sai vain yhden edustajan (Lotta Heikkonen, Pohjoismaiden metsänomistajajärjestöjen liitto NSF). Muutoin maataloussektori ei saanut yhtään edustajaa. Ei myöskään koko bioenergiasektori, vaikka se on ylivoimaisesti suurin uusiutuvista energiamuodoista.
Lobbausmäärillä voi olla osansa asiassa, EU:n lobbarirekisterin mukaan. Vuonna 2019 (tuoreimmat koko vuoden tilastot) Transport and Environment toteutti 161 tapaamista EU-komission kanssa, WWF European Policy Programme 152, Greenpeacen Euroopan yksikkö 118 ja Climate Action Network Europe 103. Vertailun vuoksi, Fortumilla oli 48 tapaamista EU-komission kanssa, Vattenfallilla 21 ja Energiateollisuus ry:llä 21.
WWF panosti pelkästään tähän EU-lobbausosioon liki kolme miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin Fortum, Vattenfall ja Energiateollisuus yhteensä.
Toinen toistuva kritiikki kohdistuu poliittiseen menettelyyn. Kun komissio esitteli luonnoksensa delegoiduksi säädökseksi 20.11.2020, se antoi vain neljä viikkoa aikaa – 18.12. saakka – ns. ”konsultaatiolle”, siis mahdollisuudelle esittää näkökantoja 512-sivuisesta esityksestä.
Koska tämäntyyppistä esitystä ei EU-sääntöjen mukaan tarvitse kääntää kaikille EU-kielille, hyvin harvan EU-kansalaisen oli käytännössä tosiasiassa mahdollista tutustua esityksen sisältöön.
Lyhyenä lausuntoaikana saapui tästä huolimatta 46 591 lausuntoa, mutta se selittyy sillä, että suuri osa niistä oli sanasta sanaan samoja. Kyseessä olivat ympäristöaktivistit, jotka olivat kukin lähettäneet saman lausunnon.
Toinen osa kritiikkiä koskee sitä, että komission luonnos poikkeaa niin voimakkaasti asetuksesta, johon se viittaa, että se ylittää delegoiduille säädöksille tarkoitetun kehyksen merkittävästi. Säädösesityksen pitäisi sen vuoksi kulkea normaalin lainsäädäntömenettelyn kautta.
Eniten reaktioita on kuitenkin herättänyt komission taksonomia, luokitus. Se perustuu jakoon ”hyviin” ja ”huonoihin”, ja niiden keskellä ”hyväksyttävään siirtymäkaudella” – josta käytetään termiä ”transitional activity”. Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä vertaa terminologiaa lännenelokuvan ”The Good, The Bad and The Ugly” nimeen.
Esitettyjen kriteerien mukaan vain tuuli- ja aurinkovoima saisivat vihreän leiman. Ne ovat siis ”Good”. Vesivoima ja bioenergia saisivat normaalitapauksessa leiman ”siirtymäkauden ratkaisu”. Ne ovat siis ”Ugly”.
Mutta todellisuutta ei voi tunkea tällaiseen luokitukseen, kritiikissä sanotaan. Energia- ja ympäristöasiat ovat usein äärettömän monitahoisia. Eri intressejä joudutaan punnitsemaan keskenään. Mikä on parasta lähiympäristölle, ei ehkä käy parhaiten yksiin poliittisten ilmastotavoitteiden kanssa. Kaikki energianlähteet merkitsevät jonkinlaista ilmastokuormitusta. Tuulivoima ei käy sähköntuotantoon, jollei sitä täydennetä jollain muulla energianlähteellä, jonka tuotantomäärä pystytään ennakoimaan. Esimerkiksi.
EU:n energiapolitiikassa vesivoima ja bioenergia ovat jo vuosia olleet uusiutuvia energianlähteitä ja lisäksi aivan perustavanlaatuisia energiamurroksen kannalta. Etenkin vesivoimaa on arvostettu, sillä se on ylivertainen epätasaisten sähkövirtojen tasapainottajana.
Ydinvoima ei ole uusiutuvaa, mutta sen ympäristökuormitus on mitätön suhteessa sen tuottamaan sähkömäärään eikä siitä synny kasvihuonekaasuja.
Toistaiseksi on hämärän peitossa, miten EU-komissio aikoo hoitaa tämän tilanteen. Delegoitu säädös oli tarkoitus esitellä jo 31.12.2020. Seuranneen vastalausemyrskyn jälkeen nyt veikataan tämän vuoden maalis- tai huhtikuuta. Brysselin lobbaripiirit kertovat, että asiaan liittyy äärimmäisen kiihkeää poliittista aktiivisuutta joka taholta.
Miten tässä näin kävi?
Yhden äänen mukaan Ursula von der Leyenin johtama nykyinen EU-komissio on ”poliittisempi” kuin yksikään edeltäjistään. Sen sanotaan runnovan agendaansa tavanomaista kovemmalla poliittisella pelillä. Taksonomia-asetus siitä esimerkkinä.
Anton Steen, Fortumin yhteiskuntasuhteiden johtaja Ruotsissa, kuuluu niihin, joiden mielestä EU-komission yhtälö ei täsmää.
”Säädösesitys menee monissa tapauksissa huomattavasti EU-lainsäädäntöä pidemmälle, ja vaarana on, se johtaa kaksiin standardeihin. Lisäksi esitys on varsinaisessa taksonomia-asetuksessa säädetyn teknologianeutraaliuden vastainen”, hän sanoo.
”Voimassa olevan lainsäädännön ylittäminen ei toki aina ole väärin, mutta esimerkiksi vesivoiman osalta Ruotsin kansallinen suunnitelma ja hiljattain aloitettu vesivoiman uudelleenarviointi on rakennettu vesipolitiikan puitedirektiivin varaan. Jos nyt tulee täysin uusi säännöstö, joka ei ota ollenkaan huomioon paikallisia biologisia olosuhteita, ja juuri uudelleenarviointiprosessin alkaessa, tilanne olisi äärettömän sekava.”
Anton Steen kyseenalaistaa samoin myös EU-juridiikan soveltamista.
”Delegoidussa säädöksessä saa antaa vain ei-keskeisiä muutoksia EU-asetukseen. Mutta nyt esillä olevassa tekstissä muutokset ovat hyvin laajoja. Tämä ei käy yksiin Lissabonin sopimuksen kanssa, jossa määritellään, kuinka EU:n tulee toimia.”
Lisäksi hän reagoi siihen, kuinka säädösesityksessä politiikkaa legitimoidaan tieteellä.
”Asiakirjassa pyritään kaventamaan nämä uskomattoman monitahoiset asiat eräänlaiseksi kaksinapaiseksi kestävyystodistukseksi, jossa vastauksena on aina joko jaa tai ei, ja se on todella ylimalkaista. Tällaisen todistusjärjestelmän vaikutuksia energiajärjestelmän kokonaisuuteen ei myöskään arvioida”, Anton Steen sanoo.
Hänen kollegansa Simon-Erik Ollus, Fortumin sähkökaupan ja tuotannonohjauksen johtaja, kysyy, miksi EU-komissio lähti ylipäätään tälle tielle.
”Omien arvioiden tekemisen pitäisi kuulua investoijien omaan kompetenssiin”, hän sanoo.
Ruotsin bioenergiayrityksiä edustavan Svebion elinkeinopoliittinen johtaja Kjell Andersson yhtyy yllä esitettyyn kritiikkiin mutta haluaa vielä lisätä muutaman asian:
”Bioenergia on kaikista energialajeista määrällisesti suurin sekä Suomessa että Ruotsissa. Metsämme kasvavat paljon enemmän kuin mitä niitä kaadetaan. Energianlähde ei voi tätä uusiutuvampaa olla. Mutta tämän esityksen myötä esim. kaukolämpö olisi jotenkin epäiltävää. Ja jokaiselta metsänomistajalta ja maanviljelijältä vaadittaisiin kohtuuton byrokraattinen ympäristö- ja ilmastoselvitys.”
”Myös liikennepuoli näyttää todella ikävältä. Vuodesta 2026 lähtien ei hyväksytä mitään muita kuin sähkö- ja vetykaasuautoja. Kaikki biodiesel-, biokaasu- ja etanolibussit ovat periaatteessa hylättyjä. Ruotsin ilmastotavoite, siis 70 %:n vähennys liikennesektorin päästöissä vuoteen 2030 mennessä, olisi käytännössä mahdoton toteuttaa.”
Kjell Andersson reagoi voimakkaasti myös siihen, ettei esityksessä sisällytetä bioenergian tutkimusta kestävyystutkimuksen piiriin.
”Tämä koskee sekä luonnontieteellistä tutkimusta että konsulttipalveluja. Korkeakoulujen, tutkimuslaitosten tai konsulttiyritysten työtä bioenergian parissa ei siis pidettäisi kestävänä. Niiden toiminta joutuu mustalle listalle ennen kuin ne ovat ehtineet esitellä tuloksiaan.”
”Olen pohjimmiltani EU-myönteinen mutta tämä nykyinen peli on vastenmielistä”, Kjell Andersson sanoo.
Tämä tausta selittää ne ainutlaatuiset yhteiset toimet, joita Pohjoismaiden energia-alan toimijat nyt suuntaavat EU-komissiota vastaan. Etenkin vesivoimaa ja bioenergiaa puolustetaan vihreinä energianlähteinä. EU-komissiolle lähetyn yhteisen kirjeen ovat allekirjoittaneet Fortum, Vattenfall, Göteborgs Energi, Teollisuuden Voima sekä Suomen ja Ruotsin energia-alan järjestöt. Toisen kirjeen ovat allekirjoittaneet yhteensä yhdeksän eurooppalaista energia-alan järjestöä.
Suomen hallitus teilasi kohteliaasti mutta päättäväisesti säädösluonnoksen 18-sivuisessa, samansisältöisessä kommentissaan. Valtiovarainministeri Matti Vanhasen kerrotaan lähettäneen asiasta lisäselvitystä rahoituskomissaari Mairead McGuinnessille ja kauppakomissaari Valdis Dombrovskisille osoittamassaan kirjeessä.
Europarlamentaarikoista Nils Torvalds, Elsi Katainen ja Mauri Pekkarinen (Renew Europe -ryhmässä) ovat ilmaisseet, että esitetyt rahoituskriteerit ”asettavat kohtuuttomia ympäristövaatimuksia vesivoimalle ja ovat ristiriidassa vesipuitedirektiivin kanssa” ja ”heikentävät metsien kestävää hoitamista”.
Vesivoiman kahden suurvallan, Ruotsin ja Norjan, hallituksetkaan eivät arvosta säädösesitystä, tämä käy ilmi maiden energiaministereiden Anders Ygemanin ja Tina Brun lähettämästä kirjeestä Mairead McGuinnessille ja energiakomissaari Kadri Simsonille. Ygeman ja Bru katsovat, ettei esityksessä ole ymmärretty vesivoiman roolia vihreässä energiajärjestelmässä.
Euractiv-uutissivuston mukaan nyt käydään korkean tason poliittista peliä EU-komission tulevan säädösesityksen sisällöstä. Kymmenen Etelä- ja Itä-Euroopan maata on muun muassa vaatinut, että maakaasu – joka on fossiilista – on luokiteltava hyväksyttäväksi siirtymäkauden aikana, siis että sen tulisi olla ”Ugly”, ei ”Bad”.
