Stefan: Voitko antaa esimerkin?
No vaikka tuulivoima. Sillä on ehdottomasti etunsa tietyissä tilanteissa, mutta sen kiistattomana haittana on, että se tuottaa sähköä sattumanvaraisesti. Muuta tuotantokapasiteettia on toisin sanoen oltava koko ajan valmiina käyttöön silloin kun ei tuule. Tuulivoimalle maksetaan kalliit tuet, ja kuitenkin vanhat tuotantolaitokset on pidettävä varalla. Missä se hyöty on?
Selkein esimerkki on Saksa, jonka energiamuutosta kiiteltiin pitkään suurena vihreänä edistysaskeleena. Mitä on saatu? Valtava sähkön ylituotanto tuulisella säällä, tähtitieteellisin kustannuksin, ja joukkio hiilivoimaloita tyhjäkäynnillä odottamassa tuulen tyyntymistä, jolloin energiantuotanto jää niiden harteille. Ja Saksan hiilidioksidipäästö – niin, se ei ole laskenut vuoden 2009 jälkeen.
Tätä yksinkertaista tosiasiaa, siis että tuulivoima toimii vain joskus, yritetään piilottaa sanomalla esim. että ”tuulivoima tuottaa sähköä niin ja niin moneen kotiin” – mutta välttämätön sivulause ”silloin kun tuulee” jätetään sanomatta. Ihmisten tietämättömyyttä käytetään hyväksi.
Stefan: Mitä ajattelet fossiilisista polttoaineista?
Hyvä jos ne voidaan korvata, mutta siihen liittyvät vaikeudet on tunnustettava. Fossiiliset polttoaineet vastaavat nykyään yli 80 %:sta maailman energiankäytöstä, myös Saksassa, ja täysin fossiilittoman energiajärjestelmän rakentaminen vaatii useita sukupolvia. Panostakaa tutkimukseen, esim. energian varastointiin. Tätä ei ratkaista mielipiteillä vaan uudella, riittävän edullisella tekniikalla.
Stefan: Miten suuri ilmastouhka on?
Se riippuu siitä, mitä siihen käsitteeseen luetaan. Maailma on täynnä uhkia, mutta ne on asetettava asteikolle. Minun maailmassani reaalisimpia uhkia ovat esim. pandemiat ja ydinsota. Kun ihmisten käsityksiä tutkitaan maailmanlaajuisesti, ei vain Suomessa ja Ruotsissa, ilmastoasia on asteikossa aika alhaalla. Katso YK:n globaali tutkimus tästä vierestä.
n. 2 400 suomalaista.
Kokemukseni on, että uhkakuvat haalistuvat tiedon karttuessa. Ilmastosta on nykyään saatavilla empiiristä faktaa, joka tarjoaa kohtuullista osviittaa. Teollisuusyhteiskunnan aikana ilmakehän kasvihuonekaasut ovat lisääntyneet kokonaishiilidioksidiekvivalenttina (kun siis kaikkien kasvihuonekaasujen vaikutus muutetaan hiilidioksidivaikutukseksi) 80 %. Siitä huolimatta globaali lämpötila on noussut vain 0,8–1 astetta, ja tällöin lämpöä kohottavina tekijöinä on laskettava mukaan myös luonnollinen vaihtelu (”pikkujääkauden” jälkeinen lämpösysäys). Se ei viittaa suureen ilmastoherkkyyteen eikä perustele tiukkaa alarmistista sävyä.
Stefan: Miksi TV:n ilmastoasiantuntijat eivät sano niin?
Siksi että nämä ”ekspertit” eivät edusta tieteellistä keskustelua. Olen seurannut keskustelua riittävän tarkkaan tietääkseni, että konsensusta ei ole muualla kuin poliittisia agendoja ajavien sanastossa. Päinvastoin, ilmastontutkijat käyvät tiukkaa keskinäistä keskustelua ja keskeisistä ilmastoasioista ollaan erittäin epävarmoja suunnattomista tutkimuspanoksista huolimatta. Jos tiedemaailma on yksimielinen, IPCC ei tarvitse 1535 sivua tieteellisessä raportissaan siihen epävarmaan lopputulokseen, että ilmastoherkkyys on luultavasti jossain 1,5:n ja 4,5 asteen välillä.
Stefan: Journalistisen kokemuksesi rinnalla olet hankkinut kokemusta myös politiikan kentällä…
Työskentelin liki seitsemän vuotta Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston sihteeristön virkamiehenä; työsopimukseni allekirjoitti Norjan entinen pääministeri Jan P. Syse. Luin työssäni kaikki, mitä poliitikot sanoivat puhujanpöntössä, ja toimitin heidän tekstejään. Kirjoitin myös pohjatekstejä poliitikkojen puheisiin. Opin kunnioittamaan poliitikon työtä, se on vaikeaa. Mutta opin myös, että politiikka edellyttää opportunismia jossa faktat ovat joskus toissijaisia. Näine kokemuksine minua ei kovin helposti hämätä kauniilla poliittisella sanahelinällä.
Svenolof Karlsson
Kirjoittanut tai toimittanut noin 50 kirjaa, joiden aiheina ovat erityisesti olleet elinkeinoelämän historia, televiestintä, johtajuus sekä seikkailut vuorilla ja merillä. 13 kirjaa käsittelee Pohjanmaan historiaa.
Sukkuloi jatkuvasti Suomen ja Ruotsin välillä, tavataan usein Friskis & Svettis -liikuntaseuran harjoituksissa.
Tukholman Finska Akademienin perustava jäsen, akatemian ensimmäinen puheenjohtaja. Toimi 7 vuotta Ruotsin kirjailijaliiton hallituksen jäsenenä.
