Luonnonvoima puskee läpi
Sarah sai jälleen apua kirjasta, mutta tällä kertaa Raamatun sijasta se oli Loren Cunnighamin ja David Hamiltonin Why Not Women.
– Kirja tulkitsi Raamattua vähemmän kirjaimellisesti ja kirjan tulkinnan mukaan myös nainen voi olla seurakunnan johtaja. Koin, että minullakin oli jotain annettavaa.
Ja niin Sarah tunsi vihdoin saaneensa kutsumuksen pappeuteen. Tunne oli niin vahva, ettei hän pystynyt kieltämään sitä.
Sarah vihittiin Turun ruotsinkielisen metodistiseurakunnan paikallispastoriksi vuonna 2010 ja Pietarsaaren metodistikirkon pastoriksi vuonna 2012. Hänet valittiin kirkon vanhimmistoon opintojen päätyttyä kesäkuussa 2015. Yhdestä asiasta Sarah on tarkka.
– En halua leimautua naispapiksi. En halua, että ihmiset lokeroivat minut, sillä se tappaa luovuuden.
Sarah on niin voimakastahtoinen eikä häntä voi pidätellä tai ohjailla miten vain.
– Minussa oleva luonnonvoima pyrkisi kuitenkin esiin.
Sarah haluaa kuitenkin huomauttaa, ettei hän ole koskaan kohdannut vastustusta metodistikirkon naispappina.
– Metodistikirkolla on pitkät perinteet naispapeista.
Tabujen rikkoja
Sarah kuvailee itseään rehelliseksi ja suorapuheiseksi ihmiseksi, joka uskaltaa nostaa esiin kipeitäkin asioita.
– Jos jokin asia jäytää, siitä on paras puhua avoimesti. Se kannattaa aina. Kukaan ei hyödy vaikenemisesta.
Sarah kertoo myös olevansa tabujen rikkoja.
– Mutta tabujen rikkomiselle tulee aina olla selkeä syy. Myös ajoitus on tärkeä ja siinä vaaditaan pelisilmää. Ei voi tehdä aivan mitä vaan. Joskus syntyy kuitenkin tilanteita, joissa täytyy toimia päättäväisesti ja näyttää kaapin paikka, Sarah toteaa nauraen.
Sarah on kriisiensä kautta kasvanut kiltistä tytöstä määrätietoiseksi kyseenalaistajaksi.
– Myös kirkossa on useita narsisteja. Jos heitä ei palvo, voi siitä joutua kärsimään. Tuntuu, ettei kirkolla välttämättä ole aina taitoa riitojen ratkaisemiseen.
Ajoittain Sarah on ollut vihainen myös Jumalalle. Vihainen siitä, ettei kukaan huomannut hänen sairastumistaan ja auttanut häntä. Hän tunsi myös katkeruutta siitä, että juuri hän sairastui.
– Nyt jumalakuvani on täysin erilainen. Olen ymmärtänyt, ettei Jumala ole mikään kiltti ukko, joka antaa meille vain kaikkea miellyttävää ja kivaa. Ennemminkin asia on niin, että minä voin yhdessä Jumalan kanssa muokata elämääni ja samalla pastorina muidenkin ihmisten elämiä.
