Matka takaisin minuuteen
Palaamme takaisin siihen hetkeen, jolloin Sarahin toipuminen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta alkoi. Voice of Finland -laulukilpailun tuottaja oli kysynyt eräältä Sarahin tutulta häissä, tuntisiko hän jonkun, joka olisi riittävän hyvä osallistumaan kilpailuun. Tuttava oli heti suositellut Sarahia.
– Tuottaja soitti minulle ja kysyi, lähtisinkö kilpailuun mukaan. En ollut aluksi yhtään kiinnostunut.
Sarah päätti kuitenkin suostua kilpailuun saatuaan tuottajalta toisen puhelun.
– Minusta tuntui, että Voice oli tarkoitettu minulle, kuin uusi aloitus. Pääsisin laulamaan ja toivon mukaan löytäisin itseni taas.
Ja niinhän siinä kävi.
– Voice oli aivan kuin uusi sydämentahdistin tai sähköshokki.
Laulaminen ja ohjelmaan osallistuminen kuuden kuukauden ajan muistuttivat Sarahia siitä, kuka hän oikeasti oli.
– Se oli kuin matka takaisin lapsuuteeni, jolloin lauloin peilin edessä hyppynarun kädensijaan, hän nauraa.
Sarah teki vaikutuksen tv-katsojiin mahtipontisella Heart-yhtyeen Alone-kappaleella sekä Tina Turnerin We Don’t Need Another Hero -laululla.
– Karismaattinen Tina Turner on yksi idoleistani. Toinen hyvä laulaja ja näyttelijä on Bette Midler, mutta lauluteknisesti Celine Dion on ykkönen.
Sarah on laulanut pienestä pitänen sekä häissä että hautajaisissa. Lukiossa hän osallistui Alf Myllärin rokkikouluun. Klassisen laulun oppituntejakin on takana parisen vuotta.
– Tärkeimmät laulutekniset taitoni olen kuitenkin oppinut vastikään Mrs Bighill Singers -gospelkuorossa, Sarah kertoo.
Hän kiittää siitä Heidi Storbackaa, kuoron pietarsaarelaista perustajaa ja laulunopettajaa.
Vaikka Voice loppui aikaisemmin kuin Sarah olisi toivonut, se ei haittaa.
– En osallistunut ohjelmaan voittaakseni. Halusin nähdä, miten siipeni kantavat.
Sarah sai ohjelman aikana tarpeeksi välimatkaa arkeen. Hän sai myös apuvälineitä ja erilaisen näkökulman elämäntilanteensa tarkasteluun.
Hän löysi myös itsensä artistina ja tunsi iloa päästessään seuraamaan omaa sisäistä ääntään.
Herkkä ja avoin
Uuden sisäisen voimansa avulla Sarah uskalsi vihdoin kertoa synkistä ajatuksistaan neuvolassa. Hän kertoi suoraan epäilynsä ”diagnoosistaan”. Neuvolantäti otti kuulemansa tosissaan ja pyysi häntä kertomaan lisää. Muutaman viikon päästä Sarah sai ajan perheneuvontaan.
– Olen perheneuvojalle ikuisesti kiitollinen, Sarah toteaa.
Hän kävi perheneuvonnassa joka toinen viikko viime vuoden keväästä alkukesään asti purkamassa sisintään. Pelkkä puhuminen riitti, eikä hän tarvinnut lääkitystä. Vihdoin koitti aika, jolloin hän ei enää vihannut äitiyttä vaan alkoi rakastaa Theon äitinä olemista.
– Totta kai meilläkin, kuten kaikilla, on välillä myös raskasta, mutta nyt nautin perheeni kanssa olemisesta. Ennen äitiys oli pakkopullaa, nyt olen läsnä.
