Innostaminen on tärkeää
Entä miten Bo kuvailee työtään?
”Työni on erittäin mielenkiintoista ja sisältää paljon hallinnointia. Kyse on paljolti työntekijöiden innostamisesta. Heille täytyy antaa tilaa kypsytellä omia ideoitaan”, sanoo Bo.
Edellisessä pestissään itäisen ja eteläisen Afrikan Unicefin apulaisaluejohtajana Bolla oli 250 alaista viidessä eri konttorissa.
”Unicefissa on paljon byrokratiaa. Meidän täytyy vain löytää ratkaisuja kriisitilanteisiin vallitsevissa kulttuureissa. Tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja joustavuutta.”
Bo ottaa avukseen myös huumorin.
”Se auttaa työntekijöitäkin jaksamaan. Yleensä asia on niin, että jos nauraminen loppuu, jossain on vikaa”, Bo kiteyttää.
Mikä on vaikeinta työssäsi?
”Viranomaistoiminta on usein hankalaa. Silloin pitää pyrkiä löytämään tasapaino ”painostamisen” ja diplomatian välillä. Usein joudumme työskentelemään monien uskontoryhmien kanssa. Teemme myös paljon töitä perheiden asenteiden muuttamiseksi.”
Koronapandemia on tuonut uuden perspektiivin kaikkeen.
”Lastensuojelu on kehittynyt paljon kuluneen 15 vuoden aikana. Nyt koronavirus raahaa meitä valtavin askelin taaksepäin koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä viestinnän osalta.”
”Myönteistä on kuitenkin se, että virus on avannut väylän digitaaliselle opiskelulle. Nyt vain mahdollisimman monen lapsen ulottuville pitäisi saada nettiyhteys ja tietokone”, Bo kertoo.
Oma maa mansikka
Oletteko joutuneet ulkomailla vaaratilanteisiin?
”Asuimme Sri Lankassa vuoden 2004 tuhoisan tsunamin aikaan. Monet lapset menettivät vanhempansa. Kyseessä oli valtava katastrofi. Meidän oli määrä olla seuraavana päivänä juuri samaisella rannalla, jonka tsunami tuhosi. Meillä oli suojelusenkeli matkassa. Emma oli tuolloin kuusivuotias. Hänen viulunsoitonopettajansa kuoli tsunamissa”, kertoo Monika.
Monika kuitenkin lisää, ettei näitä hommia voi tehdä, jos pelkää.
”On meillä ollut muutamia muitakin vaaratilanteita, mutta olemme onneksi aina selvinneet säikähdyksellä.”
Mitä Suomi merkitsee teille?
”Suomessa on koti ja osoite, minne postimme tulee. Kun on asunut niin monessa eri maanosassa ja maassa, on mahtavaa palata kotimaahansa, jonka tuntee selkäytimessään”, Bo kertoo.
”Täällä voi hengittää vapaasti, kun tuntee kulttuurin ja ihmisten tavat läpikotaisin. Kyllähän suomalaiset ovat aika introverttejä, mutta samalla mutkattomia: what you see is what you get (mitä näet, sen saat)”, nauraa Bo.
”Kyllä se vain on niin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Olemme päässeet pitkälle muihin maihin verrattuna. Ja kyllähän sitä saa tänä päivänä olla suomalaisena ylpeä meidän mahtavista nuorista naisministereistämme”, Monika komppaa.
Maailma kutsuu
Miltä syksynne näyttää?
Elias lähti elokuun lopussa Sveitsiin, jossa hän opiskelee vielä kaksi vuotta International School of Genevassa. Isosisko Emma lähti mukaan, sillä Elias on alaikäinen. Tulevaisuudessa Elias suunnittelee opiskelevansa kokiksi joko Ranskassa, Englannissa tai Etelä-Afrikassa.
Lisan taloustieteen ja politiikan opinnot jatkuvat Exeterin yliopistossa vielä vuoden verran. Hän ei haastattelun aikana tiennyt, joutuuko suorittamaan opintonsa etänä.
Emma on opiskellut samassa yliopistossa maantiedettä ja liberal artsia (humanistisia tieteitä) jo neljä vuotta. Hän suunnittelee hakevansa Hollantiin jatko-opiskelemaan.
Monika lähtee Keniaan jatkamaan töitään Unicefissa, jos koronatilanne sallii.
Bo lähtee Syyriaan kahdeksi vuodeksi. Työnantajana on jälleen Unicef.
”Saa nähdä, pääsemmekö kaikki jouluksi kotiin pandemian takia. Mutta ei se ole maailmanloppu, jos siitä ei tule mitään. Se on sitten vain a fact of life”, sanoo Emma tyynesti.
