Moninaiset juuret
Tuntevatko lapset koskaan oloaan juurettomiksi?
”Emme oikeastaan. Olemme suomalaisia. Arvostamme luontoa, saunomme, syömme ruisleipää ja puuroa”, kertoo Emma.
”Ja Suomessa syömme lohta ja uusia perunoita”, lisää kokin ammatista haaveileva Elias.
”Vaikka olemme muuttaneet paljon ja olemme usein erillämme, meillä on läheiset suhteet. Nykyteknologia tekee yhteydenpidosta helppoa, vaikka olisimme eri puolilla maapalloa. Tämä on meidän elämäntapamme. Se toimii meillä”, Monika kertoo.
”Elämäntapaamme voisi verrata merimiehiin, jotka ovat pitkiä aikoja kotoa poissa. Kuvioihin tulee tietty rutiini”, Monika sanoo.
Lisa haluaa lisätä:
”Minusta me emme ole kovin tunteellisia ihmisiä. Mottomme voisi olla go with the flow (mene virran mukana) ja ota iisisti”, hän sanoo. Lisa opiskelee taloustiedettä ja politiikkaa Exeterin yliopistossa Englannissa.
Emma kuitenkin myöntää, että he välillä kokevat juurettomuutta.
”Muuttaminen on meille helppoa. Meillä on moninaiset juuret eri maissa, vähän siellä ja vähän täällä. Tästä syystä juuremme ovat ”heikot” ja siksi myös helpot vetää nopeasti ylös. Olen esimerkiksi asunut pienenä vain kaksi vuotta Thaimaassa, joten minulla ei ole varsinaisesti siellä juuria”, hän selittää.
Bo jatkaa:
”Uskon, että lapsillemme on ollut myönteinen ja henkisesti todella rikas kokemus elää eri kulttuureissa sekä oppia kieliä ja paikallisia tapoja. Se on tehnyt heistä vahvoja ja itsenäisiä ihmisiä. He ovat myös aina saaneet toisiltaan tukea.”
”Onhan toki mahdollista, että he saattavat tulevaisuudessa kokea vaikeuksia. Ei sitä voi tietää. Ehkä tällä elämäntavalla on myös oma hintansa”, Bo miettii.
Vanhemmille mahdollinen paluu kotimaahan tapahtuu tuttuun ympäristöön, mutta ulkomailla varttuneelle lapselle sama ”kotimaa” saattaa tuntua vieraalta paikalta.
Pomoja kotona ja töissä
Monika kertoo, että he tekevät Bon kanssa kaikki päätökset yhdessä.
”Olemme menneet sillä periaatteella, että toinen on vuorotellen ottanut pestin ulkomailta. Lapset olemme hoitaneet itse heidän ollessaan pieniä. Sopeutuminen on aina ollut punainen lankamme”, Monika sanoo ja jatkaa:
”Bo on myös tunnettu siitä, että hän arvostaa suuresti naisia. Työpaikallaankin hän tukee heitä. Se on ehkä perua Bon vahvalta äidiltä.”
”Miehelläni on tietynlainen mentori- ja opettajamentaliteetti. Hän on nopea tekemään päätöksiä, toiminnan mies. Me olemme molemmat luovia työssämme”, kertoo Monika.
Monikan työpaikka Unicefilla on erittäin vaativa. Hän työskentelee tällä hetkellä toiminnanjohtajana Kenya Child Protection -lastensuojeluorganisaatiossa.
”Pääasialliseen työnkuvaani kuuluu lasten auttaminen tuomioistuinprosesseissa. Myös maahanmuuttajalapset ovat vastuullani. Lisäksi valistamme lapsia netin vaaroista ja teemme tyttöjen sukupuolielinten silpomisen vastaista työtä.”
Eikö työsi ole henkisesti raskasta, miten siinä pärjää?
”Muita ei voi auttaa, jos antaa asioiden mennä liikaa tunteisiin. Täytyy pitää ammattimainen etäisyys.”
Pyytäessäni Monikaa kuvailemaan itseään työroolissaan hän kertoo antavansa kollegoilleen tilaa.
”Pomona minun ei tarvitse näkyä ja kuulua koko ajan. Minulla on vahva visio, kyky nähdä isoja kokonaisuuksia sekä taito luoda kontakteja. Katse täytyy olla tulevaisuudessa.”
