”Jeppis on aina ollut aika villi kaupunki ja sen mukaan sitä elettiin”
Ella Fitzgeraldin Summertime soi kahvilassa Helsingin Kluuvissa. On arkiaamu, kello lyö kohta kymmenen. Ovi käy. Marica Rosengårdin huomaa välittömästi. Hänestä huokuu kansainvälinen rentous, ystävällisyys ja kiireettömyys.
Talutusnuorassa sipsuttaa pörröinen powderpuff-koira Nisse, kiinanharjakoiran ja jackrussellin risteytys. On virkistävää, etteivät kaikki ota sääntö-Suomen koiranvastaisia pykäliä niin kirjaimellisesti.
Tervehdimme kuin vanhat tutut vaikka emme ole koskaan tavanneet. Olemme molemmat kotoisin Pietarsaaresta, tuttavallisemmin Jeppiksestä. Marica tilaa matcha-pannukakun, hedelmäsalaatin ja kahvin. Niitä odotellessa hän nappaa kännykällään muutaman kuvan tiskin antimista.
”Olen Instagram- ja Twitter-addikti. Haluan dokumentoida ihmisille kaikkea non-stop”, hän naurahtaa. Kipuamme kahvilan toiseen kerrokseen. Nisse piiloutuu pöydän alle Marican jalkojen juureen. Siellä se viihtyy koko haastattelun ajan.
Marica on 1960-luvun lapsi. Hänen lapsuutensa hakee vertojaan Vaahteramäen Eemelistä. Marica keksi usein kepposia toisten kauhuksi.
”Syljeskelin limapalloja alas parvekkeelta ohikulkevien ihmisten päälle. Kerran heitin veljen sänkyyn siilin, joka oli täynnä kirppuja. Saatoin myös hypätä sian selkään ja ratsastaa sillä.”
Rauhallisempiin toimiin kuului vanhojen tavaroiden koluaminen mummon ullakolla. Sekä hylättyjen talojen tutkiminen. Partiossa Marica oppi tekemään solmuja ja kaivamaan maahan vessoja. Marica haaveili elokuvaohjaajan tai näyttelijän ammatista.
”Jeppis on aina ollut aika villi kaupunki, ja sen mukaan siellä elettiin. Kerran huikkasin vanhemmilleni, että menen käymään naapurissa. Tosiasiassa liftasin kavereiden kanssa Tampereelle.”
Lukiota käydessään Marica polki välitunneilla kioskille. ”Ostin karkkia ja selasin kaikki muotilehdet läpi.” Sukulaisilla oli Pietarsaaressa parturikampaamo. He pestasivat teini-ikäisen Marican hiusmalliksi. Siitä se lähti.
”Pääsin usein reissaamaan heidän kanssaan hiusmessuille. Huomion keskipisteenä oli kiva olla. Minulla oli myös aina kamera mukana.” Marica oli innostunut valokuvaamisesta isoveljensä valokuvausharrastuksen myötä.
Helsinkiin Marica muutti heti lukion jälkeen. ”Halusin kokeilla onneani mallina. Minulla oli suuret unelmat ja kova halu tulla nähdyksi.”
Hän tähtäsi Tukholmaan. ”Kävin pyörähtämässä siellä mutta ei tärpännyt.”
Helsinkiin palattuaan Marica tutustui Marion Heroldiin ja Kirsi Kososeen. ”He uskoivat, että voisin päästä malliksi. Sain asua Kososten luona Munkkiniemessä samassa tornissa, jonka Ville Valo on myöhemmin omistanut.”
Uran alku ei ollut helppo. Mutta pikkuhiljaa tuuli tuiversi siipien alle. Marica pääsi Anttilan kuvastoihin, sitten Stockmannin ja Sokoksen. Mainoskuvauksista saattoi saada jopa 1 200–1 600 markkaa päivässä. ”Rahaa paloi ja hauskaa oli.”
Hän seurusteli tulevan miehensä, toimittaja Kim Weckströmin, kanssa. He kävivät yhdessä ulkona ravintola Adlonissa. Siellä Marica tanssi oranssinvärisessä haaremiasussaan Abban ja Pet Shop Boysin tahtiin. Joskus viikonloppuisin Jörn Donner piipahti heille kotiin brunssille.
Jossain vaiheessa Marica ehti myös opiskella journalismia Svenska social- och kommunalhögskolanissa. Jörn Donnerin tuleva vaimo Bitte Westerlund ja kirjailija Kjell Westö olivat samalla luokalla, ja Marica pitää edelleen yhteyttä heihin. Opinnot kuitenkin jäivät kesken suuren maailman kutsuessa. Mutta koulusta ehti jäädä paljon hyvää käteen.
Marica on myös loistava ja persoonallinen kirjoittaja. Kannattaa lukea hänen lennokkaalla tyylillä ja loistavalla englannilla kirjoittamaansa blogia, The Rosengard Journal. Lisukkeena myös silmiä hivelevät kuvainstallaatiot.
Marican ”löysi” malli Carita Järvinen, josta myös kirjoitetaan tässä lehdessä. Caritan avulla Marican tie vei Pariisiin Eva Models -mallitoimistoon. Pariisista käsin Carita matkusti mallintöissä ympäri Eurooppaa.
”Caritasta tuli minulle kuin toinen äiti. Nykyäänkin hän on parhaita ystäviäni.”
”Ensivaikutelmani Caritasta oli aika mystinen. Myöhemmin selvisi, että olemme molemmat suuren intohimon ihmisiä. Carita on luonnonsuojelija, aktivisti ja sellainen pieni ”noita”, joka piilottelee pieniä paketteja kaikkialle”, Marica paljastaa.
”Carita ei koskaan tuomitse, vaikka voimme olla eri mieltä asioista. Se on ihanaa. Vapauttavaa. Nykyään olemme toistemme ’puhelinterapeutteja’. Meille mikään aihe ei ole mustalla listalla.”
Marica pääsi myös legendaarisen Lenita Airiston kelkkaan.
”Lenitan iso muotishow matkasi ulkomaille, muun muassa Moskovaan. Muistan kuinka oudolta tuntui, kun kaduilla ei ollut edes neonvaloja. Näkyi vain maito- ja leipäkylttejä.”
Lenitan matkassa oli kovaa mutta opettavaista. Nopeutta ja tehokkuutta arvostettiin. ”Jos istui nurkassa unelmoimassa tai lukemassa kirjaa, Lenita saattoi tulla rivakasti herättelemään. Ja auta armias, jos joutui hänen hampaisiinsa! Lenita oli vaativa työnantaja. Kunnioitan häntä suuresti. Hän on pilke silmäkulmassa -persoona: energinen, kaunis, älykäs ja sanavalmis.”
Maricaa alkaa hymyilyttää, kun hän muistaa Lenitan vinkin vieraiden kielten oppimiseen. ”Uusia kieliä oppii puhumaan kaavalla: yksi mies per kieli.”
”Muodissa olen niin jäljessä, että olen melkein edellä”
Millaista mallintyö on?
”Ensiksi täytyy koettaa saada niitä töitä. Se on jo itsessään työtä. Oikeassa paikassa on satuttava olemaan oikeaan aikaan. Kun puhutaan ulkonäöstä, mallilla tulee olla oma ’look’. Ja hyviä valokuvia itsestään. Hyvää itseluottamusta tarvitaan aina.”
Ulkonäköään pitää osata myydä, mutta täytyy myös kestää torjutuksi tuleminen. Mitään höpöhöpöjuttuja ei tule hyväksyä! Ala on kova.
Valitettavasti lierojakin tyyppejä on. It’s a jungle out there! Mallin työ on tavallaan samaa kuin näytteleminen. Pitää osata esiintyä ja olla tarinan sisällä.
”Samaan aikaan tulee ymmärtää, miten vaatteen materiaalit toimivat – ja miltä ne näyttävät päällä. Malleja ja mallintöitä on monenlaisia, mutta yleisesti mallin tulee olla pitkä ja laiha. Jos sosiaalinen media on hallussa, siitä on etua.”
Marica innostuu filosofoimaan lisää: ”Malli toimii aina fantasian välineenä ja luovuuden maalitauluna. Hän on kuin tyhjä taulun kanvaasi. Lisäksi hyvä malli on energinen, etevä ihmistuntija, joka tietää mitä tekee.”
Marica on aina kulkenut omaa tietään. ”Muodissa olen niin jälkijunassa, että olen melkein edellä”, hän nauraa. Kalliit vaatteet eivät välttämättä ole hänen juttunsa, vaikka hän Pradasta pitääkin.
”Juttuni on luoda yhdistelemällä oma tyylini.” Laatu kietoutuu yhteen vaikkapa kirpputorilta ostettuihin löytöihin.
Viime aikoina Maricaa on innostanut muun muassa Heidi Klumin Lidlille tekemä vaatemallisto.
Marica kuvailee itseään boheemiksi, in flow-tyypiksi. Herkäksi heittäytyjäksi, joka on koko ajan matkalla. ”Minussa asuu unelmoija, seikkailija ja suunnittelija.”
On Maricaa joskus kutsuttu myös rikkinäiseksi intialaiseksi sähkökaapiksi. ”Se oli kyllä totta eräässä elämänvaiheessani.” Hän viittaa tällä avioeron jälkeiseen aikaan viisitoista vuotta sitten.
”Tavallaan rikoimme perheemme silloin. Ei ole hyvä, kun ihmiset eroavat kaoottisesti. Lasten hyvinvointi kärsii. Joskus ajattelen, olisiko meidän vain pitänyt olla sivistyneesti yhdessä lasten takia.”
Maricalla on kaksi lasta Kim Weckströmin kanssa. Heidän 25-vuotias singer-songwriter-tyttärensä asuu Tukholmassa ja opiskelee musiikintuottamista Anders Baggen Fryshusetissa. Matemaattisesti lahjakas 17-vuotias poika käy lukiota Suomessa.
”Molemmat lapsemme ovat todella älykkäitä, kilttejä ja kauniita. Poikani mielestä olen höpsö ja lapsellinen, vaikka yritän näytellä aikuista.”
Joskus Maricaa luullaan hienohelmaksi. Se ottaa häntä päähän. Kerran hän sai kuulla: ”Sinä et ole varmaan koskaan käynyt Itäkeskuksessa tai syönyt buffetpöydästä”. Aika uskomatonta, puuskahtaa Marica. Mutta melkein samassa lauseessa Marica myöntää joskus käyttäytyvänsä hiukan ylimielisesti ja snobisti.
Toinen tyypillinen ennakkoluulo liittyy hänen äidinkieleensä, ruotsiin. ”Kun kuvasin erästä yhteiskunnan arvoasteikolla korkealla olevaa henkilöä, tämä tuumasi tympeästi minulle: ’No, sinä nyt olet sellainen suomenruotsalainen…’ Marica pitää pienen tauon ja jatkaa: ”Jokaiselle tekisi hyvää joskus vähän tutkiskella omia ennakkoluulojaan.”
Sitä Marica on joutunut tekemään maita ja mantuja vaihtaessaan. ”Kun kohtaa vieraan maan kulttuuria ja tapoja tai muuttaa sinne asumaan, on heitettävä ennakkoluulot roskiin.” Marica on asunut ja tehnyt mallintöitä Milanossa, New Yorkissa, Tokiossa, Pariisissa ja Lontoossa.
Miltä kotikaupunkisi näyttää maailmalla vietettämiesi vuosien jälkeen?
”Pietarsaari on minusta jopa kansainvälisempi kaupunki kuin Helsinki. Helsingistä löytyy edelleen aika paljon itäblokki-asennetta. Suomi on edelleen aika mustavalkoinen. Täällä neutraalisuus on yleensä parasta. Mutta onneksi tiedonkulku maailman eri kolkkien kesken on lisääntynyt. Toki tänne mahtuisi lisää hymyä ja ystävällisyyttä”, Marica sanoo.
Ruotsista on tullut Maricalle kuin toinen kotimaa. ”Tukholmassa tulee käytyä kerran kuussa. Teen samalla yleensä työkeikan siellä. Ruotsissa olen suomalaisempi kuin Suomessa ollessani. Kiroilenkin enemmän. Suomessa olen vuorostani ruotsalaisempi. Halailen ja pussailen.”
”Muotiala on Ruotsissa isompaa ja kovempaa. Siellä on todella paljon hyviä tekijöitä. Lahden tällä puolella olemme vielä hieman pidättyvämpiä tyylin suhteen. Mutta loppujen lopuksihan me kaikki olemme vain ihmisiä, jotka piereskelemme housuihimme”, Marica nauraa.
Entä millainen olet muotikuvaajana?
”Olen aina valmis panemaan itseni likoon. Homma on vuorovaikutusta. Entisenä mallina minulla on vahvuus: mallien ohjaaminen on helpompaa. Saan heidät poseeraamaan hyvin.”
Tässä vaiheessa Marica näyttää minulle puhelimestaan upeita kuvia. Muotikuvia, joita hän otti Pariisissa viime viikolla. Mallilla on kuuluisan muotisuunnittelijan vaatteet yllä. Paikka on upea. Haukon henkeä. Kuvat ovat uskomattoman tyylikkäitä ja kauniita.
Miten noin hyviä kuvia oikein napsitaan?
”Kuvaukset tehdään aina yhteistyössä tilaajan kanssa. Kompromisseja tehdään aina. Jokaisella pienelläkin valinnalla on väliä.”
”Muotivalokuvaajan tehtävänä on saada muoti ’asettumaan’ kuvaan, ja mallit pitää saada hyvännäköisiksi. Kuvaajalla tulee olla myös oma visio. Yhtälö on monesti haastava”, Marica kertoo.
Suurimman vaikutuksen Maricaan tekevät ihmiset, jotka uskaltavat heittäytyä leikkiin mukaan. Ja jotka luottavat häneen mutta kuitenkin laittavat hiukan kampoihin, ettei homma mene liian helpoksi. Anna Teurellin kuvaamisesta Marica piti erityisesti. Tämä entinen Marimekon suunnittelija sai Marican ajattelemaan tapaa, jolla hän valokuvaa naisia.
”Naisten odotetaan aina hymyilevän kuvissa, miesten taas ei. Anna Teurell ei halunnut hymyillä. Ja se oli ok.”
Entä, jos kuvattava on hankala tyyppi?
”No, jotkut ihmiset voivat olla aika haastavia. Minulla on niissä tilanteissa käytössä sanonta: Hyvin menee – ojassa ollaan. Se tarkoittaa, että kyllä tässä hyvin menee, vaikka juuri nyt on haastetta.” Marica saa allergisen reaktion, jos jonkun suusta pääsee: ”Nyt meillä on ongelma.”
Maricalle on vain olemassa uusia teitä ja valintoja. Hän uskoo sinnikkyytensä olevan perua pohjalaisesta luonteesta. Kaatumisen jälkeen noustaan. ”Ei auta valittaa. Jos lehmät pitää lypsää, sitten ne lypsetään. Sen jälkeen voi vähän itkeä tirauttaa.”
Oletko sinä kohdannut työssäsi seksuaalista häirintää?
”Ranskassa ja Italiassa piti kyllä olla varovaisempi. Siellä piti ainakin minun malliaikanani näyttää paljon paljasta pintaa. Kuvioissa oli enemmän sensuaalisuutta ja viettelyä. Piti miettiä, missä vapaa-aikanaan käveli. En onneksi kokenut tuolloin 1980–1990-luvulla mitään tosi inhottavia juttuja.”
Mitä mieltä olet Me too -kampanjasta?
”On hyvä, että väärinkäytökset ovat tulleet julki ja että niistä puhutaan. Vaikka minun käy jo hiukan miehiä sääliksi. Nythän kyseenalaistetaan flirttaaminenkin.” Marican mielestä kaikkien pitäisi käydä flirttikoulu.
”Flirttaaminen on huomionantoa”, Marica sanoo ja jatkaa: ”Muotiala, kuten filmialakin perustuu viettelykseen, jolloin hipaistaan rajoja. Malli ’lupaa’ pilke silmäkulmassa kameralle enemmän kuin mitä oikeasti ’antaa’.”
”Tuosta nimenomaisesta lupauksesta fantasioidaan mallin kautta. Mallin ja näyttelijän ei pidä olla arka riisuuntumaan alasti. Mutta jos johtavassa asemassa oleva käyttää tuossa tilanteessa valtaansa yli rajojen, se on väärin.”
”Minä pystyn naisena sanomaan ja tekemään ehkä arempia asioita naiselle kuin mies pystyisi. Vaikka voinhan minäkin kommentoida vaikka miespuolisen avustajani takapuolta. Monesti voi olla vaikeaa vetää rajaa puheissaan.”
”Jos kuvaaja on mies, hän yleensä haluaa elää fantasioitaan mallien kautta, niin se vain on. Tällä alalla on paljon härskejä vitsejä. Mutta lierojahan löytyy joka alalta. Ei Ingmar Bergmankaan kuulemma mikään enkeli ollut.”
Marica Rosengård
Valokuvaajia, joita ihailet: Pamela Hansson, Mikael Jansson, Deborah Turbeville, Ellen von Umwerth, Helmut Newton, Sarah Moon.
Ihmisiä, joita olet kuvannut: Mark Levengood, Jörn Donner, Eva Biaudet, Alicia Vikander, Martti Ahtisaari, Jens Lapidus, Kjell Westö, Eva Röse, Rebecca Ferguson, Lily Rose, Linda Lampenius, Maria Veitola, Tuomas Enbuske, Paavo Väyrynen, Elisabeth Rehn, Merete Mazzarella, Lena Endre, Cecilia Forss, Karita Mattila, Laura Birn, Saimi Hoyer.
Minkä kirjan ostit viimeksi: Rafael Donners Ihminen on herkkä eläin.
Lempikaupunkisi: Lontoo, jossa asuin viisi vuotta. Pidän englantilaisesta strukturoidusta elämästä
Hyviä kirjoja: Chimamanda Ngozi Adichien Amerikanah och Gabriel Garcia Marquez Sadan vuoden yksinäisyys.
Minkä elokuvan näit elokuvissa viimeksi: The Shape of Water.
Mallitoimistoja, joille olet työskennellyt: Kummitäti, Model Choice, Paparazzi, Model Boom Lontoossa: Look Models Pariisissa: Eva Models, Viva Milanossa: Beatrice, Marcella’s New Yorkissa: Zoli Tokiossa: Askews
Motto: Smile and Wave!
Marica oli tuomarina Nelosen Suomen huippumalli haussa-televisiosarjassa v. 2017.
