”Haluan joskus vielä hypätä laskuvarjolla. Seikkailukiintiöni on vasta puolillaan.”
Kohteliaat tavat
Suurin kulttuuriero on siinä, miten mies kohtelee naista. Venäjällä nainen on nainen ja mies on mies. Venäjällä nainen ei kanna painavia tavaroita tai kauppakasseja. Siellä oli muinoin laki, että nainen sai kantaa korkeintaan 15 kiloa.
”Venäjällä mies avaa naiselle oven. Aina. Suomessa mies ei sitä tee, vaikka ovi pamahtaisi naisen nenän eteen. Tämä hämmästyttää minua edelleen, vaikka olen asunut täällä niin kauan.”
”Venäjällä aviomies muistaa hääpäivät ja syntymäpäivät ja ostaa kukkia vaimolleen. Jos ei osta, vaimo räjähtää.”
”Jos venäläismies antaa lahjoja naiselleen ja pitää tämän tyytyväisenä, nainen huolehtii miehestään. Suomalainen nainen saa kukkia mieheltään, kun synnyttää lapsen tai kun kuolee”, Natalia sanoo ja lisää:
”Täällä naiset vierastavat sitä, että oma mies vie naisensa ulos. He ajattelevat, että mies on varmasti tehnyt jotain pahaa. Venäjällä mies kehuu naistaan, sanoo esimerkiksi että onpa sinulla tänään tukka hyvin. Hiukset voivat olla ihan sekaisin ja sanat höpöhöpöä, mutta huomion saaminen piristää. Se on se juttu.”
Tunnepommi tikittää
Yhtenä erona on, että venäläiset koskettelevat, halailevat ja pussailevat poskelle toisiaan, miehetkin.
”Osataan enemmän nauttia elämästä ja saavutuksista, vaikka lupausta paremmasta huomisesta ei edelleenkään ole samalla tavalla kuten Suomessa.”
Jostain syystä suomalainen kuitenkin pistää onnellisuusnaamarin päälle. ”Monissa ihmisissä asuu iso ja painava pommi, koska tunteita padotaan. Taloudellisesti Suomi on ’tasaisesti köyhä’ ja hyvä maa, jossa pelätään näyttää rikkaalta”, Natalia kertoo havainnoistaan.
Hän myöntää saaneensa elämänsä varrella arvostelua. Jotkut ovat esimerkiksi ihmetelleet sitä, miten paljon Natalia matkustelee.
”Minä voisin kysyä heiltä, miksi he eivät ihmettele sitä, kuinka paljon minä teen töitä. Teen ympäripyöreitä työpäiviä”, Natalia sanoo.
Yksi merkittävä ero Natalian mukaan on myös Suomen korkea verotus. ”Suomessa valtio toimii tavallaan mafiana, Venäjällä mafia häärää yksityisellä sektorilla. Minusta Venäjän malli kuitenkin toimii – uskokaa tai älkää – monin tavoin paremmin.”
Miten sinun aikanasi mafian kanssa tuli toimeen?
”Se menee käytännössä niin, että ensin mafia soittaa sinulle. Sitten se tulee kertomaan paikan päälle, että juuri he koordinoivat tiettyä aluetta, jossa satut pitämään yritystäsi. Sinun täytyy maksaa heille, jotta saat luvan käydä kauppaa heidän alueellaan.”
Kaksi Natalian varhaista yhteistyökumppania on murhattu.
”Mafia oli Venäjällä arkea ja siihen tottui. Jos Suomessa olisi samanlaista, olisin varmaan kauhuissani. Kaikki on niin suhteellista”, Natalia sanoo.
Hetkessä eläminen
Millaisena näet Venäjän tänä päivänä?
”Venäläiset eivät edelleenkään usko huomiseen, koska heille on annettu niin paljon katteettomia lupauksia. Korruptio vain kasvaa, kouluopetus heikkenee, eivätkä ihmiset pysty vaikuttamaan paremman elämän mahdollisuuteen. Siksi he elävät tätä hetkeä.”
”Huominen ei ole varmaa, vaikka Putin on monin tavoin hyvä presidentti. Ihmisten pitäisi pystyä uskomaan huomiseen, kuten Suomessa. Venäjällä rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Palkat ovat huonoja. Vaikka monet valmistuvat yliopistosta, he eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä. Korruptio rehottaa, suhteilla edetään. Täytyy olla viisi tähteä otsalla, että sinut huomataan.”
”Venäläisten elinajanodote on kymmenen vuotta lyhyempi kuin Suomessa. Se johtuu varmaan alkoholin kulutuksesta ja elämän epävarmuudesta”, Natalia tuumii.
Vanha Meijeri
Nykyään Natalia on unelma-ammatissaan ravintola-alan yrittäjänä. Hän saa siinä toteuttaa pohjatonta luovuuttaan. Hän pitää miehensä kanssa Vetelin Räyringissä bed and breakfast -majoitusta ja Vanha Meijeri -tilausravintolaa.
He ostivat ravintolan kunnalta huutokaupassa vuonna 2004. Natalia vastaa maukkaista ja monipuolisista ruoista ja kakuista, jotka ovat myös ilo silmälle. Sunnuntaibrunssit ovat todella suosittuja. Natalia hoitaa pienyrittäjänä ravintolassa lähes kaiken itse.
”Rakastan työtäni ja asiakkaitamme, vaikka työ on vaativaa, lähes ympärivuorokautista. Syyskuussa pidän yleensä kuukauden loman ennen pikkujoulukautta. Silloin pakkaan kapsäkkini ja lähden maailmalle.”
Tänä vuonna Natalia on käynyt muun muassa Saksassa, Sveitsissä ja Kanadassa.
”Nautin ulkomailla olosta. Sieltä tarttuu hyviä ideoita hihaan. Kävin viime talvena Kuubassa. Katsoin maata länsimaisin silmin. Kaikissa hammastahnatuubeissa oli samaa tahnaa, vaikka etiketit olivat erilaiset. Kuuballa on nyt vaihdevuotensa; sosialismi on hajoamassa”, hän sanoo.
Natalialla ja hänen miehellään on edelleen myös navetta lehmineen ja mies toimii maitotilallisena.
”Jukka hoitaa nykyään kokonaan navettahommat. Se on hänen tonttinsa.”
Natalialla on tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta ehkä kaikesta ei parane puhua ääneen. Yksi on kuitenkin varmaa.
”Joskus haluan vielä hypätä laskuvarjolla. Ja Las Vegasiin olisi päästävä. Seikkailuni ovat vielä kesken.”
Natalia Alaspää
Minkä kirjan luit viimeksi? – Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.
Lempinäyttelijä? – Charlie Chaplin.
Haastavin leivos tehdä? – Ranskalainen macaron.
Lempiruokasi? – Osterit ja pelmeni. Pidän myös karjalanpiirakoista.
Harrastuksesi? Matkustaminen.
Keitä ihailet? – Katariina Suurta ja Elisabeth Rehniä.
Kulttuuri, jossa viihdyt? – Georgialainen. Siellä on maailman vieraanvaraisimmat ihmiset.
Mistä aikaansaannoksestasi olet ylpeä? – Kahdesta ihanasta tyttärestäni, jotka olen kasvattanut. Myös Vanhasta Meijeristä, jossa saan tuoda ihmisille iloa ja nauttia heidän seurastaan.
Minkä tärkeän elämänneuvon olet antanut lapsille? – Kaikkea pitää kokeilla ja maistaa. Alamäkikin loppuu joskus, sen jälkeen on vain nousua.
Parasta suomalaisissa? Aitous ja rehellisyys.
Ketä laulajaa ihailet? Cheriä.
Paras musikaali? Notre Dame de Paris.
Millä sanoilla kuvailet itseäsi? Eteenpäinpyrkivä ja elämänhaluinen.
Mottosi? Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Jos tie on liian helppo, se on huono tie. Pitää olla vähän kuoppia.
