EU:n sähkömarkkinat ovat monien intressien taistelukenttä, ja useilla niistä on käytettävissään runsaasti resursseja argumenttiensa tueksi. Pelikentällä on viime aikoina tapahtunut tärkeitä muutoksia. Perinteisesti vahvat pelurit ovat voittaneet alaa nyt, kun kiivain kina ”uusiutuvaan energiaan” liittyvästä käsitekokonaisuudesta on alkanut laantua.
Niinpä myös ympäristöjärjestöt, NGO:t, joutuvat etsimään uusia alueita aktiivisuutensa purkamiseen.
Miehissä toteamme Euroopan olevan menossa hyvää matkaa kohti Energy Transitionia, älykästä energiamaailmaa, jossa kustannustehokas tuuli- ja aurinkovoima on hyväksytty ja löytänyt paikkansa järjestelmässä.
Asiat eivät (ainakaan vielä) menneetkään niin huonosti kuin perinteinen energiateollisuus ja raskaista kone- ja infrastruktuuri-investoinneista huoles–
tuneet pelkäsivät. Systeemi toimii, tuulimyllyt tuottavat sähköä, samoin aurinkopaneelit. Ongelmat ovat tietenkin luonnollisia: aina ei tuule eikä aurinko useinkaan paista yöllä.
Nyt yritetään seuraavana askeleena kehittää työvälineitä energian varastointiin. Akkuja kehitetään laajalla rintamalla, sähköautoja voi käyttää mobiiliakkuina, rakennetaan jättimäisiä kiinteitä akkuja Elon Muskin tapaan.
Brysselissä käydään nyt vilkasta ja tärkeältä tuntuvaa keskustelua. Kuten niin usein, se on juuttunut asiaan, joka ei kansalaisten parissa herätä mitään mielenkiintoa, tällä kertaa nimeltään ”DSO-yksikkö”.
Näin se menee: TSO:t (Transmission System Operator, järjestelmäoperaattori, esim. Fingrid) ja DSO:t (Distribution System Operator, verkkoyhtiöt, esim. Herrfors Verkko) ovat tehneet pitkään yhteistyötä niin kansallisella kuin EU:nkin tasolla. TSO:illa on oma EU-elimensä, ENTSO-E, mutta DSO:ilta puuttuu vastaava yksikkö.
TSO-yhteistyön virallistamisesta v. 2010 alkoi tehokas sähköjärjestelmämuutos EU-tasolla. Nyt EU:n mukaan DSO:iden pitäisi käynnistää vastaava yhteistyö omalla yksiköllä, ENDSO-E:llä, jotta järjestelmäoperaattoreiden ja paikallisten jakeluyhtiöiden tekninen yhteistyö tapahtuisi jäsennellyllä tavalla.
Ongelmana on tämä: Euroopassa on noin 40 TSO:ta mutta liki 3000 DSO:ta (ja neljä lobbauselintä Brysselissä). Haittaako tämä voimatasapainoa, sitä voi miettiä? Komissio on ilmaissut selkeästi, ettei tästä eroavaisuudesta ole mitään syytä vaikeroida, ja haluaa ennen kaikkea saada aikaan tehokasta TSO–DSO-yhteistyötä.
Oikeanlaisen edustuksen ja osaamisen löytäminen on tässä suhteessa avainasemassa.
DSO:iden käsityksen mukaan (jota niiden suurin lobbauselin Eurelectric esittää) joustavuus on tärkeintä, koska DSO-rooli kehittyy lähimpänä loppukäyttäjiä.
ENDSO-E:n pääasiallisten tehtävien voidaan ennustaa liittyvän TSO:ihin ja yhteisiin teknisiin haasteisiin, joka tarkoittaa, että tulevaisuudessa sähköjärjestelmä muuttuu, mukaan lukien kyberturvallisuus, joustavuus ja tiedonhallinta.
Toivottavasti ENDSO-E:hen tulee yhteistyökykyistä väkeä tunnetusti käytännölliseltä pohjoismaiselta areenalta.
Koko komeus voi kuulostaa hyvältä mutta auvoisa rauha on siitä kaukana. Yksi esimerkki: EU:n kilpailuosasto on tämän vuoden maaliskuusta lähtien tutkinut, rikkovatko saksalais-hollantilaisen TSO-yhtiö TenneTin asettamat, Tanskaan suuntautuvan sähkönsiirron rajoitukset EU:n kartellilakeja.
”Energian on virrattava vapaasti Euroopassa niin, että yhdessä maassa tuulella tuotettu sähkö voi tavoittaa kuluttajan toisessa maassa”, sanoo (tanskalainen) komissaari Margrethe Vestager lausunnossaan ja jatkaa:
”Jos osoittautuu, että TenneT on suosinut itseään, se rikkoo EU:n kartellisääntöjä ja merkitsee määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja myös ei-saksalaisten sähköntuottajien syrjintää sekä energian sisämarkkinoiden segmentointia.”
Summa summarum: oman edun tavoittelua on vaikea kitkeä.
Verkkoyhtiöiden kannalta kuvaa synkentää lisäksi asia, jonka monet kokevat EU-komission piiloagendaksi: se haluaa yhtäältä pakottaa, mitä DSO:t tekevät ja mitä niiden ei saa tehdä, ja toisaalta vähentää DSO:iden lukumäärää; niitä on siis tällä hetkellä Euroopassa liki 3000.
Yhtenä keinona voi olla ENDSO-E:n järjestäminen EU-asetuksella, ja sitä kautta vaatia puhtaiden DSO-koodien laatimista. Selvää on, että yhteistyöjärjestöillä, esimerkiksi Suomen Paikallisvoimalla, jossa Katternö on jäsenenä, voi olla tulevaisuudessa kädet täynnä työtä taistelessaan etujensa puolesta Brysselissä.
