Saksan pian 20 vuotta kestäneen energiamurroksen jälkeen fossiiliset energialähteet hallitsevat edelleen sähköntuotantoa. Tästä näkyy uusiutuvan sähkön osuus Saksassa 17.–24. tammikuuta 2019. Fossiiliset energianlähteet (kivihiili, ruskohiili, maakaasu) ja ydinvoima, jotka vastasivat valtaosasta sähköntuotantoa, on poistettu kaaviosta. Kuten näkyy, tuulivoima pystyy tuulisina päivinä kattamaan liki puolet sähköntarpeesta, kun taas toisina päivinä sen tuotos voi olla lähellä nollaa. Saksan uutena tavoitteena on löytää seuraavien 20 vuoden aikana, vuoteen 2038 mennessä, vaihtoehdot kivihiilelle, ruskohiilelle jaydinvoimalle. Näiden vaihtoehtojen tulee pystyä tuottamaan sähköä säästä riippumatta ja enimmillään niiden tulee toimittaa noin 70 000 MW sähköä – mikä vastaa suunnilleen 70 suuren ydinreaktorin tehoa. Ainut jäljelle jäävä ja suurimittaisempi sallittu energianlähde on maakaasu. Ei ihme, että Saksa suhtautuu myönteisesti uuteen, Venäjältä Saksaan kulkevaan Nord Stream 2 - kaasuputkeen.

Onnistuuko Saksa mahdottomassa tehtävässä?

Saksa aikoo lakkauttaa kaiken hiilipohjaisen sähköntuotantonsa vuoteen 2038 mennessä. Tämä samalla kun ydinvoimasta luovutaan. Nykyedellytyksillä se vaikuttaa mahdottomalta yhtälöltä.

 

Neuvottelut kestivät kahdeksan kuukautta, ja julistusta lykättiin kerran. Mutta 28 järjestöstä koostuva Saksan ”kasvu-, rakennemuutos-, ja työllisyyskomissio” eli Hiilikomissio esitteli kuitenkin hiljattain loppuraporttinsa.

Saksalle, johtavalle teollisuusmaalle, komission ehdotus on liki käsittämätön haaste: 20 vuoden kuluessa on luovuttava hiilestä, maan sähköntuotannon suurimmasta energianlähteestä, joka on lisäksi säästä riippumaton. Maailma on odottanut innolla, mistä teollisuuden, ammattiliittojen, ympäristöryhmien ja akateemikkojen edustajat lopulta pääsevät
yhteisymmärrykseen.

Tässä muutamia loppuraportin ehdotuksista:

 

• Hiilestä luovutaan ennen vuotta 2038 – tai ”ehkä aiemmin”
Viimeinen hiilivoimala suljetaan viimeistään v. 2038. Hiilestä luopumista ennen v. 2035 pidetään mahdollisena, jos huoltovarmuus ja teollisuus sen sallivat. Tilannetta tarkastellaan vuosina 2023, 2026 ja 2029.

Hiilivoimaloiden kokonaisteho on nyt runsaat 45 000 MW. Raportissa ilmoitetaan välitavoitteeksi, että vuonna 2022 poistuu 12 500 MW – se vastaa 24 suurehkoa hiilivoimalaa. Vuonna 2030 järjestelmässä saa olla enää 9 000 MW ruskohiilituotantoa.

 

• Rakennemuutokset
Nordrhein-Westfalenin, Brandenburgin, Saksin ja Saksi-Anhaltin osavaltiot, joissa on paljon ruskohiilivoimaloita, saavat laajaa apua kaivosteollisuutensa alasajoon joksikin muuksi. Tähän tarkoitukseen korvamerkitään vuosittain 1,3 miljardia euroa 20 vuoden ajaksi. Lisäksi liitännäiskustannuksiin varataan 700 miljoonaa euroa vuodessa.

Se, miten aluetalous aiotaan tarkalleen rahoittaa, ilmoitetaan eri suunnitelmassa tämän vuoden huhtikuun lopussa.

 

• Sähkön hintavaikutusten lieventäminen
Liittohallitus aikoo vuodesta 2023 lähtien käyttää toimenpiteiden aiheuttamien seuraavien sähkön hinnankorotusten lieventämiseksi kaksi miljardia euroa vuodessa. Summa on suunnattu sekä yksityishenkilöille että yrityksille. Lisäksi energiaintensiiville yrityksille annetaan erillistä sähkönhintahyvitystä vuoteen 2030 saakka.

 

• Työllistämistoimet
Hiilikomissio arvioi, että 60 000 työpaikkaa on välittömästi tai välillisesti riippuvaisia ruskohiilestä. Kaikille 58-vuotiaille ja sitä vanhemmille työntekijöille perustetaan tarkastusrahasto, ja heille tarjotaan korvausta eläkealijäämästä. Tämän arvioidaan maksavan liittohallitukselle ja yrityksille jopa viisi miljardia euroa.

Tätä nuoremmille työntekijöille tarjotaan sopivaa koulutusta.

 

• Kommenttiyhteenveto
Hiilikomission raportti on laadittu ehdotukseksi liittohallitukselle, joka puolestaan esittää lakipuitteet hiilestä luopumiselle. Komission ehdotukset eivät ole sitovia.

Rinnan tämän kanssa Saksan hallitus suunnittelee saattavansa tänä vuonna voimaan ”ilmastonsuojelulain”, joka asettaa ensimmäisen kerran hiilidioksidipäästötavoitteet yksittäisille taloussektoreille. (Tämänkaltaisia lakeja on jo kourallisessa muita EU-maita.)

On selvää, ettei Saksa saavuta vuodelle 2020 asetettuja ilmastotavoitteita. Siksi maa joutuu nyt ryhtymään lisätoimiin yrittäessään vauhdittaa energiamurrosta (Energiewende). Mitä toimenpiteitä, se on tällä hetkellä epäselvää.

Kannattaa huomata, että Saksa on samaan aikaan myös sulkemassa ydinvoimaloitaan – viimeinen reaktori on sammutettava v. 2022.

Saksa on sijoittanut energiamurrokseensa suunnattomat rahasummat – subventiot ovat vuositasolla 27 miljardia euroa. Näiden miljardien avulla Saksa on 12 vuodessa (2006–2018) saanut lisättyä tuuli- ja aurinkoenergiatuotantoa 33 TWh:sta 157 TWh:iin vuodessa, kun taas ydinvoimasähkö on supistunut 159 TWh:sta 72 TWh:iin vuodessa. Hiilenkäyttö, siis se joka aiheuttaa hiilidioksidipäästöt, on sitä vastoin supistunut häviävän vähän.

Saksa on rikas maa. Mutta riittääkö se nyt tavoiteltuun muutokseen?

TEKSTI: Bengt Magnusson