Tämä on rakkaustarina. Mutta ei mikään ”erilainen” rakkaustarina, vaikka se monien silmissä saattaakin sellaiselta näyttää. Kyseessä on yksinkertainen ja luonnollinen asia: kahden ihmisen rakkaus toisiinsa. Siinä se. Ei mitään ihmeellistä.
Miten ihmiset reagoivat, kun ymmärtävät Anthoni Levonsaaren ja Juha Kuurajärven olevan puolisoita?
”Yleensä myönteisesti. Jonkin verran olemme kuulleet huutelua kulkiessamme julkisilla paikoilla käsi kädessä. Lähinnä silloin, kun tapaa julkisilla paikoilla humalaisia miesjoukkoja, joutuu olemaan varuillaan”, he sanovat.
”Arkinen elo on käsittääkseni kaikissa liitoissa enemmän tai vähemmän samanlaista. En usko, että on olemassa mitään kaavaa sille, miten vaikkapa homoliitoissa eletään”, Anthoni sanoo.
”Kaksi miestä ei välttämättä ymmärrä toisiaan yhtään sen paremmin kuin mies ja nainen. Tarvitaan aitoa halua kohdata toinen, kuunnella ja olla läsnä. Hellyyden ja kosketuksen sekä hyväksynnän ja tuen tarve lienevät tärkeimpiä useimmissa liitoissa. Liiton sukupuolijakaumasta ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miten suhde toimii”, Juha sanoo.
Anthoni ja Juha tutustuivat kuutisen vuotta sitten internetissä, yhteisöpalvelu Qruiserissa. Juha oli hiljattain muuttanut Järvenpäästä Kokkolaan ja opiskeli Keski-Pohjanmaan konservatoriossa. Turussa syntynyt ja kasvanut Anthoni asui Tampereella heidän tutustuessaan toisiinsa. Suhde eteni rivakasti.
Seuraavana vuonna Anthoni muutti Juhan luo Kokkolaan ja aloitti teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot Centria-ammattikorkeakoulussa. Juha opiskeli samaisessa opinahjossa musiikkipedagogiksi pääinstrumenttinaan polkuharmoni.
Juha hallitsee myös melodikan, nokkahuilun ja kehärummun soiton. Viulu on sivusoitin. Juha valmistui muusikoksi Keski-Pohjanmaan konservatoriosta v. 2013, jolloin hän sai vakituisen työn Kaustisen kansanmusiikkijuhlien tuotantokoordinaattorina, jossa edelleen työskentelee.
Kaupungista maaseudulle
Kolmisen vuotta sitten he ostivat omakotitalon Kaustiselta ja asettuivat sinne.
”On luksusta, että molemmilla on oma työhuone ja tilaa omille tavaroille. Pienessä kaupunkiasunnossa se ei olisi mahdollista. Tarvittaessa voin vetäytyä ylhäiseen yksinäisyyteeni yläkertaan ja keskittyä töihini tai taiteeseen”, Anthoni sanoo.
Miten ihmiset ottivat teidät ”etelän tulokkaat” Kaustisella vastaan?
”Kaikki tuntuivat heti ystävällisiltä. Sen takia meidänkin oli helpompi heittäytyä juttusille vieraiden kanssa. Olen myönteisesti yllättynyt, että miesparina olemme saaneet pääsääntöisesti suvaitsevan vastaanoton”, Anthoni sanoo.
Juha lisää: ”Kaustisella ei kummastella nais- tai miespareja, koska täällä on aina asunut seksuaalivähemmistöön kuuluvia pariskuntia. Meille on muodostunut täällä uusia syviä ystävyyksiä. Ja jotain täällä varmaan on juomavedessä, koska musiikki kaikaa joka puolella”, Juha nauraa.
Tunteiden ja halujen kieltämistä
Lapsena Anthoni ei ymmärtänyt jakoa tyttöjen ja poikien juttuihin. ”Mielikuvitusleikeissä saatoin olla poika tai tyttö, mikä nyt milloinkin miellytti.”
Hän ymmärsi jo ala-asteella olevansa normista poikkeava, mutta se ei häirinnyt häntä.
Juha oli 13-vuotias, kun hän alkoi aavistaa olevansa homo. ”Tosin silloin kielsin kaikki siihen liittyvät tunteet ja halut itseltäni. Ajattelin, että Jumala laittoi päähäni tällaisia ajatuksia vain koetellakseen minua.”
Juhaa kiusattiin yläasteella. Ystäviä oli vain muutama. Myöhemmin Juhalla oli myös vaihe, jolloin hän luuli olevansa biseksuaali. 24-vuotiaana Juha tiesi varmuudella olevansa homo. Siitä lähtien hän on antanut tunteensa ja halunsa toimia tavalla, joka on hänelle luonnollista. Juha on onnellinen siitä, että hän pystyi puhumaan asiasta vanhempiensa kanssa.
”1990-luvulla ja vielä 2000-luvulle tultaessa sukupuolten moninaisuudesta ja seksuaalisuudesta ei kirjoista ollut saatavilla asianmukaista tietoa. Koulussa ’transuille’ ja homoille naureskeltiin”, Anthoni kertoo.
