Pois mustavalkoisuudesta
Entä miten Anthoni ja Juha kuvailisivat sukupuoli-identiteettiään, jos se pitäisi ilmaista virallisesti?
”Olen mies, vaikken halua lokeroida sukupuoli-identiteettiäni mihinkään sukupuoleen”, Juha selittää.
”Joidenkin mielestä toimin joskus naismaisesti, jotkus miesmäisesti. Se ei minua häiritse.”
Juha kuitenkin ihmettelee sitä, että ihmisten ajatukset menevät useimmiten siihen, mitä pari tekee makuuhuoneessa.
”Ihmeellistä sinänsä, sillä eihän heteropariskunnalta tulla kysymään, mitä he makuukamarissaan tekevät. Miksi emme pysty ajattelemaan, että kyse on kahden ihmisen rakkaudesta toisiinsa? Seksuaalivähemmistöön kuuluva pari tuntee aivan samanlaista rakkautta toisiaan kohtaan kuin heteropari”, hän sanoo.
”Kukaan ei ole täysin mies tai nainen. Ihmiset asettuvat johonkin kohtaan mies–naisasteikolla. Me kohtaamme elämässämme erilaisia ihmisiä. Joitakuita kohtaan tunnemme seksuaalista vetoa, toisia kohtaan emme. Meidän ei pitäisi rajoittaa ajatuksillamme sitä, että ’enhän minä voi tuntea tällaista tunnetta tuota ihmistä kohtaan’. Mitä enemmän rajoitamme omia seksuaalisia tunteitamme, sitä enemmän seksuaaliset tekomme yleensä kieroutuvat”, Juha sanoo.
Kaksinapainen järjestelmämme
Anthoni kertoo olevansa panseksuaalinen, mikä tarkoittaa seksuaalista ja emotionaalista vetoa ihmisiin heidän sukupuolestaan riippumatta.
”Olen pienestä pitäen ihastunut kaikenlaisiin ihmisiin ja ollut enemmän tai vähemmän androgyyni tai sukupuoleton, mitä nyt milloinkin. Koen olevani elävä olento, en yksiselitteisesti mies tai nainen. Mutta jos mitataan vallitsevan kaksinapaisen järjestelmän mukaan, olen mies”, Anthoni sanoo.
Anthoni kertoo olleensa lapsena sekä toimelias ”tänttärä” että omissa oloissaan viihtyvä lukutoukka ja taiteilija.
”Liikuin paljon ja olin ikäisekseni ja kokoisekseni suhteellisen vahva. Isäni muistelee usein sitä, miten nostin hänet jaloista ilmaan, kun olin 7-vuotias. Harrastin partiota ja yleisurheilua piirimestaruustasolla. Muut harrastukseni, kuten lukeminen ja käsityöt, olivat omatoimisia.”
Anthoni kiinnostui metalli- ja konemusiikista ja kävi keikoilla ja reiveissä.
”Otin myös tavakseni käyskennellä yksikseni pimeässä metsässä, jopa yöaikaan. Se tuntui jännittävältä, hiukan luvattomaltakin.”
Tampereella Anthonin elämää väritti ”goottivaihe”. Sitten nuoruusvuosien metallimusiikkikiinnostus hiipui ja hän innostui goottiestetiikasta.
”Koin olevani vapaa pukeutumaan miten halusin – vaikka meikkaamaan ja laittamaan ylleni korsetin ja korkokengät. Ilmapiiri näyttäytyi vapaana, luovana ja kannustavana. Normista poikkeaminen oli tavallista. Poika- tai tyttörakkautta tai sukupuolirooleilla leikittelyä ei yleensä oudoksuttu. Sain olla sellainen kuin olin”, Anthoni kertoo.
”Kaikki asettuvat johonkin kohtaan mies-naisasteikolla… Meidän ei pitäisi rajata itseämme.”
Tavallinen avarakatseinen nuorimies
Jonkin aikaa Anthoni epäili olevansa transsukupuolinen. Sittemmin määritelmä on osoittautunut hänelle turhan ahtaaksi.
”Kehoni ja identiteettini välillä ei ole ristiriitaa. Olen se, minkä koen kunakin hetkenä oikeaksi.”
Onko sinua kohdeltu negatiivisesti, kun olet ollut oma itsesi?
”Olen pääsääntöisesti saanut olla rauhassa. Mutta olen myös kohdannut monenlaista epäasiallistakin käytöstä. Kerran baarin miestenvessassa tuntematon mies oletti minut naiseksi ja tarrasi rinnuksiini. Tajuttuaan erehdyksensä hän pyyteli vuolaasti anteeksi. Naisen rintoihin tarttuminen olisi ilmeisesti ollut ihan hyväksyttävää. Tilanne meni onneksi nopeasti ohi eikä johtanut väkivaltaan”, Anthoni muistelee.
Nimittelyn lisäksi tuntemattomat ovat toisinaan heitelleet häntä tavaroilla, huudelleet perään, kourineet jalkoväliä, haukkuneet häntä äänekkäästi ja lyöneet nyrkillä.
”Koskaan en ole provosoinut tilannetta vaan pyrkinyt keskustelemaan asiallisesti tai poistumaan paikalta. Vaikuttaa siltä, että jotkut ihmiset kokevat seksuaalisen suuntautumiseni, sukupuoli-identiteettini ja ilmaisutapani enemmän ongelmaksi kuin minä itse.”
Anthoni kertoo tuskastuneensa eniten ihmisten asenteisiin ja yhteiskunnallisiin rajoitteisiin.
”Koen olevani sangen tavallinen avarakatseinen nuorimies, en mikään kummajainen tai sairas. Mutta ilmeisesti nykypäivän Suomessa on edelleen lupa purkaa omia turhautumiaan ja epävarmuuksiaan normista poikkeaviin ihmisiin”, hän sanoo.
Rakkauden rekisteröinti
Anthoni ja Juha rekisteröivät parisuhteensa marraskuussa 2013. Se oli yksinkertainen ja nopea toimitus maistraatissa.
”Rekisteröinti ei tuntunut meille suurelta mullistukselta, vaan se johtui pitkälti käytännön syistä. Halusimme, että yhteiskunta kohtelisi meitä avioparina”, he selittävät.
Parisuhteen rekisteröinti vastaa tällä hetkellä pitkälti siviilivihkimistä ja antaa muun muassa perintöoikeuden toisiinsa.
”Poikkeuksena nykyisen lainsäädännön mukaan on se, ettei meillä ole automaattista oikeutta yhteiseen sukunimeen. Meidän mielestämme sukupuolineutraali avioliittolaki pitäisi olla nykypäivän Suomessa itsestäänselvyys”, Anthoni sanoo.
Rekisteröity parisuhde ei vastaa avioliittoa myöskään vanhemmuuden tunnustamisen osalta. Lapsi on vielä toistaiseksi adoptoiva perheen sisäisesti, jotta molemmat puolisot tunnustettaisiin lapsen vanhemmaksi.
”Olemme keskustelleet mahdollisuudesta, että perheeseemme tulisi lapsi. Se ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista. Ainakin lähimmän parin vuoden työtilanne on osaltani epävarma. Lapsenkasvatusta olisi vaikea sovittaa elämäntyyliimme”, Anthoni sanoo.
Juhalta tulee asiaan suorempi vastaus.
”Olemme tulleet siihen tulokseen, ettemme halua lapsia. Jos kumminkin joskus haluaisimme lapsen, lainsäädännön tulee olla sellainen, että lapsi olisi samalla tavalla meidän yhteinen kuin uusperheissäkin, että toinen meistä olisi biologin isä ja toinen isäpuoli, joka adoptoisi lapsen”, Juha kertoo.
”Miesparin kykyä kasvattaa lapsi edelleen kyseenalaistetaan. Useimmat aikuiset ihmiset ovat kuitenkin vallan kelvollisia vanhemmiksi perhemuotoon tai seksuaaliseen suuntautumiseensa katsomatta”, Anthoni kommentoi ja jatkaa:
”Lasten asemaa sateenkaariperheissä on tutkittu ainakin 30–40 vuoden ajan eikä mitään sellaista ole ilmennyt, joka viittaisi lapsen kehityksen estymiseen. Sateenkaariperheiden lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia yhtä lailla kuin muissakin perheissä.”
”Lainsäädännön tulisi olla selkeää ja huomioida perheiden monimuotoisuus. Yksinhuoltaja-, uus- ja monikkoperheiden maailmassa perheiden yksilöllisiä ratkaisuja olisi kunnioitettava”, Anthoni sanoo.
