”Kun tunnen sisälläni palavan tulen loistavan ympärilleni, olen onnellinen.”
Mistä tämä luova ja taiteellinen pariskunta saa elämänvirtansa ja nautintonsa?
Anthoni: ”Nautin erityisesti tanssimisesta. Tanssi on itsensä hyväksymistä ja rakastamista, jossa riitän sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse viihdyttää ketään tai esittää olevani muuta kuin olen.”
”Parhaimmillaan tanssi on meditatiivista ’sielun työtä’. Se voi olla sukellus sisäiseen maisemaani. Voin virrata vapaasti muodosta toiseen – en ole kahlittu pelkkään ihmishahmoon. Se, mitä koen, heijastuu ulospäin liikkeeseen. Tanssiessani saatan käydä läpi monenlaisia tunnetiloja villistä riemusta suureen suruun tai kaiken nielevään kauhuun. Kaikki, mitä tapahtuu, on sallittua ja tärkeää. Myös ne hetket, jolloin tunnen kipua, kankeutta tai kömpelyyttä.”
Mitä tanssia harrastat?
”Tällä hetkellä usein itämaista tanssia. Enimmäkseen keskityn Butoh’oon, japanilaiseen nykytanssiin, ja luovaan, vapaaseen tanssiin. Olen myös tanssinut suomenmestaruustasolla pyörätuolitanssia.”
Juhakin on pistänyt jalkaa toisen eteen: tanhunnut ja paritanssinut.
”Yhdessä emme juuri tanssi, mitä nyt jonkun kerran olemme yökerhon lattialle notkuneet. Tuttavien häissä olemme joskus valssanneet. Siinä Juha on kokemukseni mukaan hyvä viemään. Hän muistaa askelkuviot minua paremmin”, Anthoni nauraa.
Musiikin ilo ja voima
Juhan pääinstrumentit ovat polkuharmooni ja oma ääni.
”Musisointi on kuin uppoaisi tulvivaan maailmaan. Joka puolelta kuuluu ja tuntuu erilaisia värähtelyjä. Tuntuu kuin lentäisi värikylläisessä maailmassa, jossa sävelet värähtelevät ja kietoutuvat yhteen”, Juha kuvaa rakkauttaan musiikkiin.
”Meidän suhteemme voimavara on varmaan yksilöllinen taiteen tekeminen”, Anthoni sanoo. Juha yhtyy tähän ja lisää: ”Kun tunnen, että sisälläni palaa tuli, joka loistaa ympärilleni, olen onnellinen. Ja se onnellisuus tarttuu.”
