On tiistai-iltapäivä Pietarsaaren Heinätorikeskuksessa. Lounas on juuri korjattu pois, ja nelisenkymmentä eläkeläistä odottaa innolla Harald Forsin ja muiden muusikoiden ensisäveliä. Ei ole epäilystäkään siitä, millä kappaleella lauluhetki aloitetaan. Kaikki laulavat kykyjensä mukaan ”Vi pensionärer” (Me eläkeläiset), ”Glory Glory Hallelujan” melodialla.
”Aloitamme kaikki omat tapaamisemme ja vanhainkotivierailut tällä laululla. On tärkeää, että yleisö tunnistaa kappaleet, jotta he voivat laulaa mukana. Sävellajia pitää usein hieman laskea, koska eläkeläiset pääsevät harvoin laulukirjojen korkeisiin säveliin”, Harald Fors selittää kvartetin pitäessä taukoa.
Harald jäi eläkkeelle vuonna 2003 ja hänet houkuteltiin orkesteriin pari vuotta myöhemmin. Alussa hän soitti viulua, mutta hanuristin olkapäävaivojen jälkeen Harald siirtyi klaveeriin ja kvartetin johtoon.
”Kuoro laulaa yksiäänisesti, siis ilman stemmoja. Siksi meidän ei tarvitse harjoitella niin usein, vain silloin kun meille tulee uusia lauluja. Repertuaari vaihtelee hieman. Joskus meille ehdotetaan uusia kappaleita, joista keskustelemme laulajien kanssa.”
Huumorista energiaa
Yhdessä kvartetti ja kaksikymmenpäinen kuoro levittävät musiikin iloa ikätovereilleen. Viime vuonna he vierailivat seudun vanhainkodeissa 14 kertaa.
”Meidän vierailumme tuo vaihtelua vanhainkotien rutiineihin, ja aina joku kuorolainen tuntee jonkun yleisöstä. Yleisö haluaisi meidän käyvän useammin, mutta meillä on monta paikkaa käytävänä, kukin vuorollaan”, yhdistyksen varapuheenjohtaja Marita Elg kertoo.
Hän on ollut yhdistyksen toiminnassa mukana 1990-luvun lopulta ja arvostaa mukavaa ja iloista yhdessäoloa.
”Tunnemme toisemme erittäin hyvin, sillä tapaamme kerran viikossa. Ulkopuolisten korviin saatamme kuulostaa vähän hävyttömiltäkin, mutta tunnelma on aina tuttavallinen.”
Yhdistyksellä on runsaat 70 jäsentä, ja yleensä noin puolet heistä saapuu tiistaitapaamisiin. Muissa eläkeläisyhdistyksissä tavataan yleensä kerran kuussa, mutta Pietarsaaren eläkeläisyhdistyksen enemmistö haluaa tavata viikoittain.
”Monet jäsenistämme ovat leskiä, jotka haluavat päästä kotoa hetkeksi muualle pitämään hauskaa ja nauramaan toisten kanssa. Nauru seuraa kotiin asti ja seuraavaa tiistaita odotetaan innolla.”
Uudet tavoitteet ja retket
Yhdistys järjestää muutakin toimintaa, vaikka musiikki onkin kaiken keskiössä. Seuraavana on vuorossa laskiaisretki.
”Meillä on tapana tehdä päiväretki johonkin lähikohteeseen ja nauttia hyvästä ruoasta. Emme siis syö hernekeittoa, vaan herkkuruokaa”, Marita Elg korostaa.
Myös syksyllä järjestetään päiväretki, ja joinain keväinä yhdistys on tehnyt myös kaksipäiväisiä retkiä. Parainen, Tampere ja presidentin kesäasunto Naantalissa ovat tulleet tutuiksi. Nyt on vuorossa täysin uusi matkakohde.
”Olemme jo jonkin aikaa suunnitelleet matkaa Ruotsin Korkealle Rannikolle. Siellä on upeat maisemat. Meillä on yhteyksiä vaasalaiseen eläkeläisyhdistykseen, ja ehkä saamme heidän kanssaan linja-auton täyteen.”
Ei ole vaikea arvata, mikä laulu tulee kaikumaan autossa matkalla Vaasaan.
