Herrforsin alueverkon nykyiset tuulivoiman liittymissopimukset kattavat 344 megawattia. Tuulivoima tuottaa tällä hetkellä noin 140 megawattia viidessä tuulivoimapuistossa: Puutikankangas (Ylivieska), Kröpuln (Munsala), Storbacken (Oravainen), Mörknässkog (Oravainen) ja Jeppo Vind (Jepua).
Jäljelle jäävät noin 200 megawattia koskevat rakenteilla olevia tuulivoimapuistoja: Sandbacka (Uusikaarlepyy-Vöyri), Storbötet (Uusikaarlepyy-Vöyri) ja Lotlax (Vöyri).
Johnny Hagan karttaan on merkitty lähes 20 suunniteltua tuulivoimapuistoa, jotka voivat mahdollisesti solmia liittymissopimuksen Herrfors Verkon kanssa v. 2027 jälkeen. Ne sijaitsevat Vöyrillä, Uudessakaarlepyyssä, Kauhavalla, Pedersöressä, Kruunupyyssä, Vetelissä, Kokkolassa, Toholammilla, Ylivieskassa ja Alavieskassa.
Lisäksi suunnitteilla on suurempia aurinkovoimapuistoja Kruunupyyhyn, Veteliin ja Toholammille.
”Monet näistä hankkeista ovat vielä hyvin varhaisessa vaiheessa. Kaikki tuskin toteutuvat. Ja uusia todennäköisesti ilmaantuu”, Johnny Haga uskoo.
Investointipäätökset ovat ratkaisevia. Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää, miten sähkön hinta kehittyy. Mitä enemmän tuulivoimaa tuotetaan, sitä alhaisemmaksi sähkön hinta loogisesti muuttuu, jolloin kannattavuutta on entistä vaikeampi arvioida. Paitsi jos yhtäkkiä syntyisi uusi ja suuri sähkön kysyntä, mikä muuttaisi olosuhteita.
”Aurinkopaneelipuistot ovat uusi pelikortti. Saamme paljon kyselyjä kiinnostuneilta toimijoilta. Aurinkopaneelipuistolla on pienemmät perustamiskustannukset tuulivoimapuistoon verrattuna, mutta vähemmän käyttötunteja. Usein ne suunnitellaan vanhoille turvemaille”, Haga kertoo.
Johnny Haga ei voi antaa myönnytyksiä alueverkon kestävyysvaatimuksista. Alueverkon on hallittava fyysiset ilmiöt, joiden mukaan sähköjärjestelmän turvamarginaalit mitoitetaan. Näitä ilmiöitä ovat mm. jännite, pyörimisenergia, oikosulkuteho ja loisteho.
Nämä lukuisat parametrit ovat vahvasti kytköksissä siihen, missä kohtaa alueverkkoa sähköntuotanto ja -kulutus tapahtuvat. Laajamittaisen tuulivoimatuotannon rakentaminen harvaanasutuille seuduille alueverkon laitamille aiheuttaa uuden haasteen.
”Jos kyse on erittäin suurista tuulivoimapuistoista – vaikkapa 150–200 megawattia – joudumme luultavasti ohjaamaan toimijat Fingridille. Tällaisella sähköntuotannolla puisto vaatii omaan 110 kilovoltin johdon, ja mitä kauempana kaikesta puisto on, sitä vaikeampi on huolehtia kaikista fyysisistä järjestelmävaatimuksista.”
”Sähköverkon tasapainottamiseksi olisi hyvä, jos saisimme esimerkiksi Uudenkaarlepyyn seudulle jonkin uuden, suuren sähkönkuluttajan”, Haga vinkkaa.
Sähköverkon oikea mitoitus aivan joka kohdassa on tiivistettynä kriittistä tehokkaalle ja turvalliselle sähköjärjestelmälle. Se myös tiivistää nätisti Johnny Hagan alituisen haasteen:
Verkkoalueen tulevaa tehontarvetta koskevien ennusteiden pitää osua nappiin – tai ainakin tarpeeksi lähelle. Herrfors Verkko ei voi tehdä mittavia investointeja spekulaatioiden varassa.
”Vaarana on, että toteutamme laajan ja kalliin laajennuksen paikassa, jossa kapasiteettia ei sitten tarvitakaan. Niin voisi käydä, jos jokin suunnitelluista tuulivoimapuistoista ei jostain syystä toteutuisikaan”, Haga kertoo.
Tämä on vahva argumentti sen puolesta, että kaikkien suurempaa sähköliittymää havittelevien toimijoiden kannattaa hyvissä ajoin ottaa yhteyttä Johnny Hagaan ja hänen kollegoihinsa suunnitelmiensa tiimoilta.
