Sirkku Kamunen seurasi äitinsä ja siskonsa jalanjäljissä lähihoitajaksi. Hän ei silloin juurikaan pohtinut uravalintaansa, se vain meni niin. Lisäksi hoitoalalta oli helppo saada töitä.
Vuodet vierivät, ja Sirkku työskenteli jatkuvilla määräaikaissopimuksilla kotipaikkakuntansa Nivalan vanhusten palvelukodissa. Jokin kuitenkin vaivasi. Sirkku alkoi haaveilla jostain uudesta sitä mukaa kun hoitoalan edellytykset heikentyivät jatkuvan henkilöstöpulan ja alati supistuvien resurssien takia. Hän ei myöskään viihtynyt kolmivuorotyössä, joka teki arjen rutiinien luomisesta haastavaa.
”Haaveilin jostain teknisemmästä. Kaksi tärkeää tekijää vaikutti päätökseeni vaihtaa alaa – ensinnäkin halusin löytää ammatin, joka sopisi minulle paremmin, ja toisaalta halusin työpaikan, joka löytyisi kotikulmilta.”
”Minua ei ole ikinä erityisemmin kiinnostanut muuttaa suuremmalle paikkakunnalle töiden perässä. Viihdyn hyvin Nivalassa, lähellä luontoa ja metsää.”
Sirkku puntaroi LVI- tai rakennusalaa, mutta sähkö- ja automaatioasentajan koulutus houkutteli eniten. Asian ratkaisi se, että alalle pystyi kouluttautumaan Nivalassa.
Tapaamme Sirkun elokuussa sateisena perjantaina. Hän on juuri tekemässä lähtöä puistomuuntamon kunnossapitotarkastukseen Kaisaniemen uudelle asuinalueelle Ylivieskan lähettyvillä. Sirkku on työskennellyt Herrfors Verkon linja-asentajana v. 2020 lähtien.
”Viihdyn täällä hyvin. Herrfors oli ensimmäinen harjoittelupaikkani opintojen aikana, ja tulin tänne myöhemmin takaisin oppisopimuksella. Parit lyhyet tuuraukset muuttuivat pian työsuhteeksi, ja nyt tuntuu siltä kuin olisin tehnyt tätä aina.”
Sähkö- ja automaatio-opinnot suuntautuvat pääasiassa sähköasennuksiin, mutta Sirkku löysi linjatyön pariin harjoittelunsa ansiosta. Hän on oppinut valtavasti kollegoiltaan, sekä oppisopimusaikana että nyt työntekijänä.
”Minut on otettu erinomaisesti vastaan”, hän kertoo.
Sirkku ja hänen kollegansa kerääntyvät joka aamu Alpuumintien varastolle. Tiimi kattaa hänet ja neljä muuta asentajaa sekä kaksi työnjohtajaa. Tavallinen työpäivä voi sisältää kaikkea sähkökaappien asentamisesta ja uusien liitäntöjen kytkemisestä uusilla asuinalueilla kaapeleiden vetämiseen tai vanhojen muuntajien vaihtamiseen.
Sirkku myös päivystää joka seitsemäs viikko, mikä tarkoittaa, että hän työskentelee normaalisti toimistolla ja vastaa puheluihin, mutta hän on myös valmiina lähtemään kentälle milloin vain käyttökeskuksen soittaessa työajan ulkopuolellakin.
”Työ on erittäin monipuolista, kaikki tekevät kaikkea ja päivät voivat olla hyvin erilaisia. Pidän siitä, että saan työskennellä ulkona ympäri vuoden ja kaikenlaisissa sääolosuhteissa. Nautin myös, kun työ on välillä todella fyysistä.”
Työ- ja elinkeinoministeriö toteuttaa vuosittain Työolobarometrin, jonka viimeisimmässä tutkimuksessa lähes kolme neljästä työntekijästä ilmoitti, että heillä on hyvät mahdollisuudet yhdistää työ ja vapaa-aika – tämä näkökulma on tullut yhä tärkeämmäksi uranvaihtojen yhteydessä.
Tutkimustulokset myös osoittavat, että kiire on työelämässä tavallista. Neljäsosa palkansaajista mainitsi, että he työskentelevät päivittäin tiukkojen aikataulujen puitteissa tai hyvin nopeaan tahtiin, kun taas 37 % ilmoitti kokevansa kiirettä viikoittain.
Sirkku Kamuselle alanvaihto oli tapa löytää tasapaino työn ja arjen välillä. Nyt hän on vapaalla illat ja viikonloput. Lisäksi tulevaisuuden alalla työskenteleminen tuntuu hänestä hyvältä:
”Sähköä ja infrastruktuuria tullaan aina tarvitsemaan, ja tätä työtä eivät robotit tai tekoäly pysty valtaamaan. Suosittelen lämpimästi sähköalaa. Se myös tarjoaa mahdollisuuksia kehittyä ja oppia uutta.”
Työmarkkinat ovat luonnollisesti rajalliset pienemmillä paikkakunnilla, eikä harjoittelupaikkojakaan ole aina paljoa saatavilla. Sirkku, joka ei halunnut muuttaa pois Nivalasta, löysi oppisopimuksen kautta polun alalle.
Sirkun mukaan sähköalalla on eräs toinenkin etu – se on nimittäin hyvin miesvaltainen. Hän on tällä hetkellä Herrforsin ainoa naispuolinen linja-asentaja.
”Miespuolisten kollegoiden kanssa viestintä on paljon suorempaa. En myöskään ikävöi kuiskuttelua, jota joskus esiintyy naisvaltaisilla työpaikoilla.”
