Mutta tämä oli vasta ensimmäinen kurkistus siihen valtavaan tietoarkistoon, jota vanhat geenifragmentit sisältävät. Seuranneessa villissä tutkimusjahdissa niin Svante Pääbon tutkimusryhmä kuin muutkin tutkimusryhmät ovat pyrkineet yhtäältä saamaan käsiinsä mahdollisimman paljon DNA-materiaalia neandertal-luista ja toisaalta mahdollisimman paljon informaatiota irti DNA-materiaalista.
Tiedon lisääntyessä teorioita on saatu vahvistettua ja hylättyä. Yksi Svanten löydöistä (2002) oli neandertalilaisten sama ”kieligeeni”, FOXP2, kuin nykyihmisellä. Toisin sanoen: vahvaa tukea sille, että neandertalilaisilla oli kehittynyt puhekyky.
Neandertalilaisten koko genomin rekonstruktio otettiin pian tavoitteeksi, siis kaikki geenit ja niihin koodattu periytyvä tieto.
Svanten tutkijaryhmä julkaisi v. 2010 kaksi uraauurtava tutkimusta. Ensimmäisessä hän joutui kumoamaan itsensä:
- Nykyisestä Euroopasta ja Aasiasta – mutta ei Afrikasta – lähtöisin olevat ihmiset ovat perineet 2–3 % DNA:staan neandertalilaisilta.
- Venäjältä Altaivuoristosta luolasta löytyneestä pikkusormesta eristetystä mitokondrio-DNA:sta on löydetty jälkiä uudesta ihmislajista (nimetty denisovanihmiseksi). Muun muassa melanesialaiset ovat osin lähtöisin denisovanihmisestä.
Seuraava yllätys oli, että papualaisilla on paitsi neandertal-DNA:ta myös 4,8 % denisova-DNA:ta. Peräti 7 % papualaisten DNA:sta on peräisin nyt jo kadonneilta ihmislajeilta.
Täysin sukupuuttoon kuolleita ne eivät siis ole. Eurooppalaisissa on keskimäärin 2–3 % neandertalinihmistä ja lisäksi vähäinen osuus denisovanihmistä.
Tämä romuttaa sen käsityksen, että Homo sapiens olisi vaeltanut Eurooppaan suoraan Afrikasta. Ilmeisesti teimme kierroksen Itä-Aasian kautta ennen tänne saapumistamme. Matkalla tapasimme denisovanihmisiä, ja saimme lapsia heidän kanssaan.
Tämän vuoden maaliskuussa julkaistu analyysi viittaisi siihen, että ihmislajimme on ennen Eurooppaan saapumistamme vaihtanut geenejä neandertalilaisten kanssa ainakin kolmena kautena ja denisovanihmisten kanssa yhtenä kautena.
Olemme matkallamme Afrikasta hitaasti vaihtaneet ihon, hiusten ja silmien väriä sopeutuessamme pohjoisen kylmään ilmastoon.
Myös neandertalinihmisten esi-isät vaelsivat Afrikasta paljon ennen meitä. Jossain vaiheessa he jäivät Euroopassa eristyksiin ja kehittyivät ehkä 250 000 vuotta sitten lajiksi, jota nyt kutsumme neandertalinihmiseksi. Kun me saavuimme tänne, maa oli siis ollut neandertalilaisten jo 200 000 vuotta. He ovat alkuperäisiä eurooppalaisia.
Mitä tapahtui heidän ja meidän kohtaamisessamme?
Siitä seurasi varmaan sekä rauhanomaista yhteiseloa että vihamielistä kilpailua. Tiedämme, että neandertalilaiset lopuksi katosivat ja me otimme vallan. Monia teorioita on esitetty siitä, miksi me selvisimme voittajina.
Joka tapauksessa nykyihmiset ja neandertalilaiset elivät rinta rinnan tuhansia vuosia, ja heidän on täytynyt olla hyvin tietoisia toistensa olemassaolosta.
On kiinnostavaa, että kahden ihmislajin kohtaaminen osuu yksiin kulttuurisen kehityksen kanssa: itsensä koristaminen ja kuvien tekeminen yleistyivät. Yhteys toisiin, vieraisiin, herätti kysymyksen, mihin itse kuuluu ja kuka on.
Muut muistuttavat meitä, mutta ovat kuitenkin erilaisia. On selvää, että se voi saada miettimään, kuka itse oikeastaan on.
