Miten koulunkäynti sujui, kun Simon vietti niin paljon aikaa luolassa?
Oikein hyvin. Koulu oli Simonille helppoa; matematiikan, fysiikan, kemian ja luonnontieteiden arvosanat olivat aina korkeat. Joskus koulu jopa tarjosi liian vähän haasteita: ”Halusin mieluummin rakentaa lentokoneita ja ohjelmoida pelejä.”
Simonin koulutodistuksissa pisti silmään ainoastaan suomi.
”Sandsundissa ihan kaikki puhuivat ruotsia. Myös Pietarsaaressa kaikki, joiden kanssa olin tekemisissä, puhuivat ruotsia. Ja koulussa suomen kielen opetus ei perustunut suomen puhumisen opetteluun, vaan kieliopin pänttäämiseen. Minulla ei ollut yhtään motivaatiota siihen.”
Yläasteen jälkeen Simon meni tavallisen lukion sijaan IB-linjalle Vasa övningsskolaan. IB, eli International Baccalaureate, on yliopistoa varten valmisteleva koulutus, jossa kaikkia aineita äidinkieltä lukuun ottamatta opiskellaan englanniksi.
”Siellä keskityttiin paljon matematiikkaan ja luonnontieteisiin, mikä sopi minulle loistavasti.”
Suomen kieli oli edelleen poikkeus: ”Kun minun piti vastata johonkin kysymykseen suomen oppitunnilla, mietin itsekseni: Nyt sanot varmasti väärin, Simon, rikot jotakin sääntöä.”
Opettajakin huomasi sen.
”Kun taivutin kolmannen kerran väärin jonkin suomen kielen sanan, opettaja kysyi: Oletko vähän hidas?”
”Nyt jälkikäteen ajattelen näin: Jos joku olisi kertonut minulle, että saisin unohtaa haaveeni hävittäjälentäjän urasta, jos en oppisi suomea, olisi se varmasti korjannut motivaatio-ongelmani.”
Varusmiespalvelusta edeltävä kutsunta oli totuuden hetki.
”Selitin, että halusin ilmavoimiin ja hävittäjälentäjäksi. Minua ei otettu tosissaan. Ei, sinä et osaa suomea, joten lähdet Uudenmaan prikaatiin.”
Simon päätyi varusmieskoulutuksessa tulenjohto- ja viestipatterikoulutukseen.
”Eräs rooleista siellä oli tulenjohdon etäisyysmittaaja. Jos stereonäkö toimii hyvin, voi stereokiikareilla nähdä, miten kaukana asiat ovat. Sain siitä kokeesta täydet pisteet.”
Simon olisi voinut sanoa haluavansa etäisyysmittaajaksi, jolloin hän olisi suorittanut varusmiespalveluksen kuudessa kuukaudessa.
”Kieltäydyin siitä. Minä halusin upseeriksi.”
Hän pääsi tulenjohto- ja viestilinjan aliupseerikouluun ja sen jälkeen reserviupseerikouluun (RUK), jossa hänet koulutettiin tulenjohtajaksi.
Nyt ei ollut vaihtoehtoja. Simon joutui puhumaan suomea, vaikka hän rikkoi kielioppisääntöjä ja kieli meni solmuun.
”Opin RUK:issa kolmen kuukauden aikana enemmän suomea kuin kaikkina kouluvuosinani. Tiesin, että tein kielioppivirheitä, mutta puhuin silti.”
Hänellä oli edessään odottamaton koettelemus:
”Kaikkien oppilaiden piti toimia viikon verran oman patterinsa oppilaspäällikkönä. Pyysin saada sen roolin vasta kurssin loppupäässä, jotta ehtisin harjoitella suomea. Päällikkö oli ymmärtäväinen ja sanoi ’tietenkin’. Mutta kun oppilaspäällikköluettelo ilmestyi seinälle, nimeni oli ensimmäisenä.”
”Kurssin jälkeen päällikkö tunnusti minulle toivoneensa, etten suoriutuisi tehtävästä, jotta hän voisi lähettää minut kotiin heti ensimmäisen viikon jälkeen eikä joutuisi tuhlaamaan aikaa oppilaaseen, joka ei osaa suomea.”
