Vesivoima ei pidä suurta ääntä itsestään energiakeskusteluissa, mutta ilman tätä luotettavaa energianlähdettä esimerkiksi Suomen hallituksen tavoite saada Suomesta ilmastoneutraali ennen vuotta 2035 olisi tuskin edes teoriassa mahdollinen.
Vesivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli viime vuonna 23,7 %, ja maan vesivoimalat tuottavat keskimäärin 13 terawattituntia vuodessa, kaksi kertaa enemmän kuin tuulivoimalat viime vuonna.
”Vesivoiman ansiota on, että voidaan laajentaa muita uusiutuvia energiamuotoja, lähinnä tuulta ja aurinkoa, jotka ovat erittäin riippuvaisia säästä. Vesitilanne vaihtelee tosin sekin eri kausina, mutta vuositasolla se on aika tasainen.”
”Vesivoimassa on hienoa sekin, että vettä voi paikka paikoin varastoida ja että voimalat voivat säännöstellä turbiinien läpi päästettävää vesimäärää. Se antaa meille parhaan välineen sähköverkon jatkuvien vaihteluiden torjumiseen”, sanoo Herrforsin tuotantojohtaja Andreas Rasmus.
Vedenvirtaamia säännöstellään myös ELY-keskusten viranomaispäätöksillä. Lappajärvi on Ähtävänjoen vesivoimaloille valuma-allas, ja sieltä vesi virtaa Ähtävänjokea alas mm. Evijärveen.
Nykyajan tekniikkaa tilalle
Olemme Kattilakosken vesivoimalassa Ähtävänjoella, jonkin matkaa Evijärven puolella Pedersören vastaista kuntarajaa. Joudumme puhumaan muutaman piirun kovempaa, jotta äänemme kantaisivat alla kohisevan kosken pauhun yli.
Voimala on nyt ollut käytössä 42 vuotta, ja syksyllä se korjataan perin pohjin. Se käy, kuten monet muutkin vesivoimalat eri puolilla maata, sodanjälkeiselle ajalle tyypillisellä tekniikalla – ajan, jolloin vesivoimaloita rakennettiin suureen osaan Suomen joista.
Viime vuosikymmeninä ei uusia lupia ole periaatteessa myönnetty. Herrfors esimerkiksi on saanut hylkäävän päätöksen Jepuan Kiitolakosken laajennussuunnitelmilleen.
”Koska uusia vesivoimaloita ei saa rakentaa, on tärkeää, että olemassa olevat ovat mahdollisimman tehokkaita ja käyttövarmoja”, sanoo Herrforsin vesivoimaloiden käyttöinsinööri Benjam Wärn.
Tukkona kalan kutureiteille
Uusia vesivoimaloita vastustetaan pääasiassa sanomalla, että ne vaikuttavat kielteisesti vesistöjen ekosysteemeihin. Tähän kuuluu myös se, että vesivoimalat tukkivat kalan luonnollisia kutureittejä.
Joissain paikoin on rakennettu kalaportaita, jotta lohet ja muut kalat pääsevät kutemaan yläjuoksulle. Mutta valitettavasti kalaportaat ovat erittäin kalliita.
”Esimerkiksi Herrforsin ja Långforsin kaltaisilla pienvoimaloilla kalaportaat tai kalatiet toisivat ½–1 miljoonan euron kustannukset voimalaa kohti. Isommilla voimaloilla kustannukset ovat moninkertaisia.”
”Samalla kalaportaat vähentäisivät sähköntuotantoa ja vaarantaisivat tuotannon taloudelliset edellytykset”, Andreas Rasmus sanoo.
Kattilakosken voimalan arvioidaan palaavan tuotantoon joulukuussa uudella koneistolla ja nykyaikaisella automaatiolla varustettuna, sopivasti siihen vuodenaikaan, jolloin sähkönkulutus yleensä ampaisee korkeuksiin.
Ähtävänjoen vesivoimalat
Herrfors Oy: Herrforsin, Långforsin, Finnholmin, Björkforsin ja Kattilakosken voimalat.
Esse Elektro-Kraft Ab: Värnumin, Hattarforsin ja Hanhikosken voimalat.
Alajärven Sähkö Oy: Koskenvarren voimala.
Hanhikoski sijaitsee Välijoella (Evijärven ja Lappajärven välissä) ja Koskenvarsi Kurejoella (Lappajärven ja Alajärven välillä).
