Viiden morsiamen häät

Häitä voi juhlia eri tavoin, mutta paljon paremmaksi ei voi pistää kuin mitä Söderholmin tilalla Pedersören Lepplaxissa nähtiin 2. heinäkuuta 1829. Viisi sisarusta solmi avioliiton yhtä aikaa, ja tapahtumaa alettiinkin kutsua viiden morsiamen häiksi.

Söderholmin perheeseen syntyi kaikkiaan 12 lasta. Äiti Sara Söderström (synt. 1773) ja isä Anders Skuthälla (synt. 1770) olivat varttuneet Kruunupyyssä mutta muuttivat v. 1796 pitäjänrajan yli Södön (lausuttiin ”Söudi”) tilalle Lepplaxiin ja ottivat sukunimekseen Söderholm.

Arvostetun perheen vesa, Anders, oli herastuomari tunnuslauseenaan ”Köyhä mutta rehellinen”. Saran isä oli pitäjänsuutari Mickel Söderström, äiti oli Sara Mooseksentytär Lybeck.

Avioon astuneet sisarukset olivat:

Anders, 30 vuotta ja jo leski, otti vaimokseen torpparintyttären Anna Finnholmin.
Mickel, 27 vuotta ja hänkin jo leski, otti vaimokseen suutarintyttären Lovisa Hallongrenin, 24 v.
Niklas, 22 v, otti vaimokseen ytterpurmolaisen talollisen tyttären Maja-Lisa Pellisen, 20 v.
Magdalena, 19 v, otti miehekseen kokkolalaisen merimiehen Henrik Pelanderin, 28 v.
Greta, 17 v, otti miehekseen Pedersören Katternöstä kotoisin olleen talollisen pojan Anders Kassin, 25 v.

Sukutarinan mukaan Anders Kass oli sattunut Kruunupyyn kirkon kattotöitä tehdessään huomaamaan Gretan, joka oli sattunut kulkemaan paikan ohi. Tyttö oli kaunis, Andersin kerrotaan sanoneen ”hänet minä haluan”, ja niin siinä sitten kävikin.

Viiden morsiamen häät olivat ymmärrettävästi suuri puheenaihe. Sää oli upea. Söderholmin talo oli kuurattu ja koristeltu viimeisen päälle, lattioille oli levitetty hienoksi silputtuja katajanoksia. Pirtin kattoa koristi morsiustaivas – kattoon kiinnitetyt ”fransulakanat”, sisimpänä silkkihuivi ja sen keskellä paperikukkaseppele. Paperikukkia pidettiin luonnonkukkia hienompina.

Sulhaset Anders ja Mickel olivat lainanneet naapuritiloilta kaikki mahdolliset astiastot. Magdalena, Greta ja tulevat kälyt olivat kiillottaneet hopeat. Kylän ”kokkimuorit” olivat päiväkausia johtaneet ruoanlaittoa. Sulhaset olivat lahjoittaneet kauniita rukinlapoja ja silkkihuiveja morsiamille, ja morsiamet olivat virkanneet sulhasille turkinvöitä, kaulaliinoja ja lukemattomia villasukkia.

Kokkolan paras morsiamenpukijatar oli paikalla huolehtimassa morsiamien asuista. Raidalliset villahameet, silkkiesiliinat ja niiden pitkät nauhat sidottuina koristeelliseksi ruusuksi, leveillä reikäompeleilla koristetut pellavahihat, päässä korkeat lehtimessinkiset helykruunut.

Kiusallinen unohdus oli silti pilata juhlatunnelman. Lähimpiä naapureita ei näkynyt paikalla. Pojannaskali lähetettiin naapuriin, ja hän palasi kertoen, etteivät naapurit olleet saaneet kutsua.

Herastuomari marssi juhlatamineissaan naapuriin, jossa väki oli tekevinään töitä arkipukeissaan. No mutta ”toki naapurusväki on itsestään selvät vieraat”, Anders Söderström selitti sopivan tuohtuneesti. Naapurisopu oli pelastettu, ja väki sai nopeasti ylleen valmiina odottaneet juhlavaatteet.

Kunnianarvoisa rovasti, Johan Höckert, saapui veneellä Sundetiin parin kivenheiton päähän Söderholmin talolta – tuohon aikaan tavallinen reitti Pietarsaaren suuntaan – ja hänenkin päivänsä oli onnistunut. Yleensä hän änkytti todella kiusallisesti mutta nyt hän hallitsi puhelahjojaan ja pystyipä laskemaan hieman leikkiäkin.

Vihkitoimitus ymmärrettävästi venyi. Alttari koostui kolmesta muhkeasta pitkästä tyynystä, joissa oli leveät käsin virkatut pitsit. Alttarin edessä oli morsiusparille polvistumista varten kaksi pikkutyynyä. Vihkivaatteenpitelijä piti morsiuspeltaa, koreaa silkkihuivia, morsiusparin yllä.

Lopulta kuitenkin skoolaaminen – viinaa hopeapikarista – saattoi alkaa, ja ruoka nostettiin esille pitkille pöydille: vahvaa lihakeittoa, ohraryynipuuroa ja maitoa jälkiruoaksi, kaikenlaista tuoretta leipää ja olutta suurissa tuopeissa. Peltanpitelijä kantoi esille häälahjat.

Rovastin alkaessa puhua kotimatkasta olivat soutajat heti valmiina. Tätä hetkeä kaikki olivat odottaneet: tanssi saattoi alkaa, ja se jatkui koko yön. Menuetit, poloneesit, ”purpurit”, polkat ja vanhanajan valssit, kaikki mitä saattoi tanssia, myös tanssittiin.

Paloviina virtasi, kuten tapana oli. Kuokkavieraita saapui joukoittain matkojenkin päästä. Morsiamille tanssi oli koettelemus, sillä he eivät saaneet kieltäytyä kenenkään tanssikutsusta eivätkä ryypystä. Tarvittiin viekkautta, että pääsi livahtamaan hetkeksi ulos lepuuttamaan raskaan helykruunun painamaa päätä seinää vasten.

Toisena päivä oli eri ohjelmaa. Ruoaksi tarjottiin verimakkaraa, olutkeittoa ja juustoja. Naimattomat tanssivat nyt kruunut morsiamilta, minkä jälkeen avioparivieraat tanssivat morsiusparit aviosäätyyn. Tästedes morsiusparit eivät saaneet enää osallistua nuorison huvituksiin.

Kolmantena hääpäivänä tanssivat ne, jotka vielä jaksoivat pysyä tolpillaan, mutta illalla isäntäväki sai viimein lopettaa tämän tilapäisen jättihuushollin pidon.

Miten morsiusparien kävi?
Kaksi – Anders ja Anna sekä Niklas ja Maja-Lisa – jäivät Söderholmin tilalle. Anders sai nimeä rakennusmestarina; hänen ja Annan jälkeläisiä löytyy Söderholmin suvuista Tammisaaren seudulta.
Mickel ja Gerda ottivat nimekseen Söderström ja muuttivat Kruunupyyhyn. Mickel kuoli v. 1856 Porraskosken sahan förvalttarina.

Magdalena ja Henrik muuttivat Kokkolaan ja Greta ja Anders Kassiin Katternöhön, jossa Andersin vanhemmilla – syntymänimeltään Johannes Broända ja Brita Sipola – oli maatila. Broända-nimi viittaa Alaveteliin, ja toden totta, Johanneksen esi-isät olivat ainakin kuusi sukupolvea taaksepäin olleet talonpoikia Broändassa.

Brita kuoli maaliskuussa 1838 ja Johannes elokuussa 1842. Seurauksena oli todennäköisesti perintö, jolla Greta ja Anders rahoittivat seuraavan askeleensa. He ostivat tilan Purmon Storkampista ja muuttivat sinne syyskuussa 1843. Kirkonkirjan mukaan he olivat ”hyvämaineisia” ja mukana muutti neljä lasta.

Greta synnytti yhteensä 10 lasta, joista vain neljä eli aikuisikään. Keuhkotauti vei 38-vuotiaan Greta Storkampin hengen maaliskuussa 1851. Anders Storkamp kuoli 79-vuotiaana v. 1882.
Viereisellä sivulla ovat Karl ja Leander, kaksi Gretan ja Andersin lapsista, sekä osa heidän jälkikasvustaan.

Kultahäät Storkampissa

Purmon Storkampissa on 10. heinäkuuta 1904 valmiina neljäkymmentäseitsemän ihmistä odottamassa juhlista ikuistamista valokuvaajan saavuttua hevoskyydillä ja asetettua kuvausvälineensä paikalleen.

Etummaisena istuu kultahääpari Karl ja Lena Lisa Storkamp, synt. Lassfolk. Karl on 69-vuotias, Lena Lisa 72-vuotias. Storkampin ja Lassfolkit tilat sijaitsevat muutaman minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Avioliitolla näyttäisi olleen kiire aikoinaan 50 vuotta sitten, sillä ensimmäinen lapsi syntyi kuusi viikkoa häiden jälkeen. Lena Lisa synnytti yhdeksän lasta, joista kaksi kuoli imeväisikäisinä.

Karlin ja Lena Lisan seitsemästä aikuisesta lapsesta neljä on kuvassa:

Johanna kultahääparin oikealla puolella vieressään puolisonsa ja viistosti heidän takanaan heidän kaikki pikkulapsivuosien yli eläneet kahdeksan lastaan. Gustaf Stormåns on kansakoulunopettaja, ja nimikin kertoo, että hän on kotoisin Pedersören Stormånsista. Kolmesta lapsesta tuli heistäkin kansakoulunopettajia, ja he kaikki asettuivat asumaan Kokkolaan. Gustaf-poika (ylioppilaslakki päässään) on Vasa Svenska Lyceumin ylioppilas. Pojanpojasta Karl Erik Anderssonista tulee sittemmin Kokkolan pormestari, pojanpojanpojasta Stefan Anderssonista kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Gustav, Johan ja Leander, kolme partaista miestä kultahääparin takana olevalla penkkirivillä. Gustavin vieressä istuu vaimo Anna Lena ja heidän tyttärensä Hilma Johanna; he ovat maanviljelijöitä Ylipurmon Villbackassa. Johanin vieressä istuu vaimo Lovisa ja heidän kolme lastaan; he ovat viljelijöitä Högsnårissa puolen tunnin hevoskyydin päässä pohjoisen suuntaan. Viistosti Johanin takana istuu Leander-veli Johanna-vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa; he ovat viljelijöitä Storkampissa.

Kultahääparin kolme muutakin lasta ovat edustettuina kuvassa:

Anders, esikoinen, joka työskentelee konepajassa Turussa, on lähettänyt juhlaan Paul-poikansa; tummahattuinen Paul seisoo takarivissä vasemmalla.
Jakobia edustaa vaimo Maria Sofia, synt. Långbacka Alavetelissä, kuvan toisella rivillä kauimmaisena vasemmalla, kaksi lastaan lähimpänä. He ovat nyt lyhyen Amerikan oleskelunsa jälkeen maanviljelijöitä Såkassa.
Anna Lenaa, kuopusta, edustaa hänen miehensä Niklas Berger ja heidän kolme lastaan, kuvan toisella rivillä kauimmaisena oikealla; he viljelevät Storkampin ja Bergin tiloja. Pariskunnan pojanpoika Harald Berger on Ann-Sofi Bergerin isä. Ann-Sofi Berger on Österbottens Tidning -lehden vastaava julkaisija.

Paikalla on myös Karl Storkampin pikkuveli Leander Bonds, viiksekäs mies keskellä kuvaa, mukanaan kaksi kolmesta tyttärestä sekä kolme lapsenlasta; kuten sukunimi antaa ymmärtää, hän muutti vävyksi Bondsiin, noin 7 kilometrin päähän luoteeseen. Vaimo Greta Lisa oli kuollut kolme kuukautta aiemmin.

Kuvan muut henkilöt, yhteensä seitsemän, ovat omalla tavallaan kytköksissä Storkampiin. He ovat aviopari Anders ja Amanda Lasén (Anders on kultahääparin pojan Gustavin lanko), Anders ja Maja Lena Nyman (kytköksissä Lassfolkiin) sekä Maria ja Herman Eklund (kytköksissä Sandnabbaan ja Kauhajärveen). Seitsemäs on Anna Lassfolk, kuvaushetkellä 62-vuotias. Luultavasti he kaikki kuuluivat Storkampin tilan työkuntiin. Kuvassa he ovat takimmaisella rivillä vasemmalla.

Kuvan 47 henkilöä ovat:

Etummaisina: Kultahääpari Karl Storkamp (1834–1914) ja Lena Lisa, synt. Lassfolk (1831–1913).

Kultahääparin takana olevalla rivillä: Kauimmaisena vasemmalla istuvat hääparin poika Johan Karlsson (1860–1955) ja vaimo Lovisa, synt. Högsnår (1864–1929) ja heidän kolme lastaan; Viktor (1884–1976), Maria (1886–1977) ja Anna (1901–1995). Heti Karlin ja Lena Lisan takana istuu heidän poikansa Gustav Storkamp (1863–1946) vieressään vaimonsa Anna Lena, synt. Lassfolk (1865–1935) sekä heidän tyttärensä Hilma Johanna, avioiduttuaan Krohn (1885–1957). Kauimmaisena oikealla istuu Karlin ja Lena Lisan tytär Johanna, avioiduttuaan Stormåns (1856–1938), miehensä Gustav Stormånsin (1844–1908) vieressä. Viisi heidän kolmestatoista lapsestaan kuoli imeväis- tai taaperoikäisinä. Kaikki muut kahdeksan ovat mukana kuvassa, neljä nuorta kauimmaisina oikealla takarivillä: Gustav Stormåns (1880–1970, hänet tunnetaan myös Gustav Anderssonina), Anna Irene, avioiduttuaan Lönnbom (1882–1970), Edit Charlotta (1887–1920) ja Elna Maria (1885–1909). Lähimpänä heidän alapuolellaan seisovat heidän neljä nuorempaa sisarustaan, oikealta lukien Karl Gideon (1895–1981), Ester Ingeborg (1882–1970), Tekla Johanna, avioiduttuaan Olin (1879–1950) ja Johan Heimer (1892–1921).

Toisella rivillä kultahääparin takana: Kauimmaisena vasemmalla Maria Sofia, synt. Långbacka (1869–1957) ja aivan hänen takanaan lapset Ida Maria, avioiduttuaan Hägglund (synt. 1898) ja Elna Elisabeth, avioiduttuaan Törnqvist (synt. 1900). Heti Johan Karlssonin takana istuu hänen veljensä Leander Karlsson (1868–1926) vieressään Johanna-vaimo, synt. Lassfolk (1872–1958). Leanderin ja Johannan neljä lasta istuvat lähimpänä heitä: Anders Vilhelm (1897–1915), Karl Johan (1900–1970), Elin Sofia (1903–1907) ja Hulda Maria, avioiduttuaan Björk (1892–1970). Tarkkaavainen lukija huomaa, että veljekset Gustav ja Leander Storkamp siis menivät naimisiin siskosten Anna Lena ja Johanna Lassfolkin kanssa. Gustav ja Leander löysivät isänsä tavoin morsiamensa Lassfolkista. Toisella rivillä istuu kaukana oikealla vielä Niklas Berger, joka on naimisissa kultahääparin nuorimman lapsen Anna Lenan kanssa. Anna Lena ei ole läsnä kuvassa. Yksi pariskunnan lapsista, Tekla Johanna, avioiduttuaan Lindvall (synt. 1901) istuu Niklaksen polvella, viistosti Niklaksen takana hänen kaksi muuta lastaan Johan (1895–1925) ja Wilhelm (synt. 1898).

Kolmas rivi keskellä kuvaa: Viiksekäs mies on Karl Storkampin pikkuveli Leander Storkamp (1847–1924), tuolloin viljelijänä Bondsissa, kaksi tytärtään viistosti edessään: Anna Lena, avioiduttuaan Nyman (1878–1942) ja Ida Maria, avioiduttuaan Lillqvist (1988–1980). Anna Lena Nymanin kolme lasta, Ture Johannes (1902–1984), Ester Johanna (1900–1977) ja Aina Helena (1900–1944) ovat hänen ja Ida Maria -siskon läheisyydessä.

Neljäs rivi vasemmalta: Kauimmaisena vasemmalla aviopari Anders (1869–1934) ja Amanda Lasén (1871–1941), sen jälkeen lähimpänä oikealla Anna Lassfolk Henriksson (1841–1912) ja aviopari Anders (1866–1925) ja Maja Lena Nyman (1865–1914). Seisomassa penkillä takimmaisella rivillä vasemmalla Paul Storkamp (1885–1969) ja aviopari Herman (1881–1935) ja Maria Eklund (1882–1965).

Ilmoittakaa mielellään nimiluettelon mahdollisista virheistä osoitteeseen storkamp@storkamp.com.

Santarmien takaa-ajamana

Gustav Stormåns, ylioppilaslakkinen nuorimies, oli Venäjän vallan aktiivinen vastarintamies ja valokuvaushetkellä – kolme viikkoa sen jälkeen, kun Eugen Schauman oli murhannut venäläisen kenraalikuvernöörin Nikolai Bobrikovin – hän oli venäläisviranomaisten etsinnän kohteena. Suvussa kulkeneen tarinan mukaan venäläissantarmit olivat onnistuneet vangitsemaan Gustavin edellisvuonna Kokkolassa. Gustav kuitenkin karkasi, koska hän hyväkuntoisena voimistelijana onnistui kapuamaan muurin yli, mihin takaa-ajajat eivät pystyneet. Seuraavana yönä hän haki turvaa Storbjörkin perheen luota Kruunupyystä ja lähti sitten meren yli Ruotsiin, mutta palasi väärällä nimellä, Gösta Berlin, ja kirjoittautui opiskelemaan Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon, joka nykyään tunnetaan Helsingin yliopistona. Gustavin luokkatoveri Vasa Svenska Lyceumista, Lennart Hohenthal, sai helmikuussa 1905 nimeä Venäjän prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen surmaajana.

Gustav Stormåns oli Vaasassa Harry Schaumanin opiskelutoveri ja ensimmäinen puheenjohtaja heidän yhdessä perustamassaan urheiluseurassa, Vasa IFK:ssa. Gustavin kaksi tytärtä Anna Lena ja Margareta avioituivat kumpikin Schaumanin suvun edustajan kanssa. Anna Lena oli suomenruotsalaisten ensimmäinen Lucia-neito ja avioitui Wilhelm Viktorsson Schaumanin kanssa (synt. 1917) ja Margareta-sisko avioitui Rabbe Brorsson Schaumanin kanssa (synt. 1918). Gustav Stormånsin vaimo oli Thyra Heikel Uudestakaarlepyystä, heidän poikansa Thure kaatui v. 1942 Syvärillä.