Häitä voi juhlia eri tavoin, mutta paljon paremmaksi ei voi pistää kuin mitä Söderholmin tilalla Pedersören Lepplaxissa nähtiin 2. heinäkuuta 1829. Viisi sisarusta solmi avioliiton yhtä aikaa, ja tapahtumaa alettiinkin kutsua viiden morsiamen häiksi.
Söderholmin perheeseen syntyi kaikkiaan 12 lasta. Äiti Sara Söderström (synt. 1773) ja isä Anders Skuthälla (synt. 1770) olivat varttuneet Kruunupyyssä mutta muuttivat v. 1796 pitäjänrajan yli Södön (lausuttiin ”Söudi”) tilalle Lepplaxiin ja ottivat sukunimekseen Söderholm.
Arvostetun perheen vesa, Anders, oli herastuomari tunnuslauseenaan ”Köyhä mutta rehellinen”. Saran isä oli pitäjänsuutari Mickel Söderström, äiti oli Sara Mooseksentytär Lybeck.
Avioon astuneet sisarukset olivat:
- Anders, 30 vuotta ja jo leski, otti vaimokseen torpparintyttären Anna Finnholmin.
- Mickel, 27 vuotta ja hänkin jo leski, otti vaimokseen suutarintyttären Lovisa Hallongrenin, 24 v.
- Niklas, 22 v, otti vaimokseen ytterpurmolaisen talollisen tyttären Maja-Lisa Pellisen, 20 v.
- Magdalena, 19 v, otti miehekseen kokkolalaisen merimiehen Henrik Pelanderin, 28 v.
- Greta, 17 v, otti miehekseen Pedersören Katternöstä kotoisin olleen talollisen pojan Anders Kassin, 25 v.
Sukutarinan mukaan Anders Kass oli sattunut Kruunupyyn kirkon kattotöitä tehdessään huomaamaan Gretan, joka oli sattunut kulkemaan paikan ohi. Tyttö oli kaunis, Andersin kerrotaan sanoneen ”hänet minä haluan”, ja niin siinä sitten kävikin.
Viiden morsiamen häät olivat ymmärrettävästi suuri puheenaihe. Sää oli upea. Söderholmin talo oli kuurattu ja koristeltu viimeisen päälle, lattioille oli levitetty hienoksi silputtuja katajanoksia. Pirtin kattoa koristi morsiustaivas – kattoon kiinnitetyt ”fransulakanat”, sisimpänä silkkihuivi ja sen keskellä paperikukkaseppele. Paperikukkia pidettiin luonnonkukkia hienompina.
Sulhaset Anders ja Mickel olivat lainanneet naapuritiloilta kaikki mahdolliset astiastot. Magdalena, Greta ja tulevat kälyt olivat kiillottaneet hopeat. Kylän ”kokkimuorit” olivat päiväkausia johtaneet ruoanlaittoa. Sulhaset olivat lahjoittaneet kauniita rukinlapoja ja silkkihuiveja morsiamille, ja morsiamet olivat virkanneet sulhasille turkinvöitä, kaulaliinoja ja lukemattomia villasukkia.
Kokkolan paras morsiamenpukijatar oli paikalla huolehtimassa morsiamien asuista. Raidalliset villahameet, silkkiesiliinat ja niiden pitkät nauhat sidottuina koristeelliseksi ruusuksi, leveillä reikäompeleilla koristetut pellavahihat, päässä korkeat lehtimessinkiset helykruunut.
Kiusallinen unohdus oli silti pilata juhlatunnelman. Lähimpiä naapureita ei näkynyt paikalla. Pojannaskali lähetettiin naapuriin, ja hän palasi kertoen, etteivät naapurit olleet saaneet kutsua.
Herastuomari marssi juhlatamineissaan naapuriin, jossa väki oli tekevinään töitä arkipukeissaan. No mutta ”toki naapurusväki on itsestään selvät vieraat”, Anders Söderström selitti sopivan tuohtuneesti. Naapurisopu oli pelastettu, ja väki sai nopeasti ylleen valmiina odottaneet juhlavaatteet.
Kunnianarvoisa rovasti, Johan Höckert, saapui veneellä Sundetiin parin kivenheiton päähän Söderholmin talolta – tuohon aikaan tavallinen reitti Pietarsaaren suuntaan – ja hänenkin päivänsä oli onnistunut. Yleensä hän änkytti todella kiusallisesti mutta nyt hän hallitsi puhelahjojaan ja pystyipä laskemaan hieman leikkiäkin.
Vihkitoimitus ymmärrettävästi venyi. Alttari koostui kolmesta muhkeasta pitkästä tyynystä, joissa oli leveät käsin virkatut pitsit. Alttarin edessä oli morsiusparille polvistumista varten kaksi pikkutyynyä. Vihkivaatteenpitelijä piti morsiuspeltaa, koreaa silkkihuivia, morsiusparin yllä.
Lopulta kuitenkin skoolaaminen – viinaa hopeapikarista – saattoi alkaa, ja ruoka nostettiin esille pitkille pöydille: vahvaa lihakeittoa, ohraryynipuuroa ja maitoa jälkiruoaksi, kaikenlaista tuoretta leipää ja olutta suurissa tuopeissa. Peltanpitelijä kantoi esille häälahjat.
Rovastin alkaessa puhua kotimatkasta olivat soutajat heti valmiina. Tätä hetkeä kaikki olivat odottaneet: tanssi saattoi alkaa, ja se jatkui koko yön. Menuetit, poloneesit, ”purpurit”, polkat ja vanhanajan valssit, kaikki mitä saattoi tanssia, myös tanssittiin.
Paloviina virtasi, kuten tapana oli. Kuokkavieraita saapui joukoittain matkojenkin päästä. Morsiamille tanssi oli koettelemus, sillä he eivät saaneet kieltäytyä kenenkään tanssikutsusta eivätkä ryypystä. Tarvittiin viekkautta, että pääsi livahtamaan hetkeksi ulos lepuuttamaan raskaan helykruunun painamaa päätä seinää vasten.
Toisena päivä oli eri ohjelmaa. Ruoaksi tarjottiin verimakkaraa, olutkeittoa ja juustoja. Naimattomat tanssivat nyt kruunut morsiamilta, minkä jälkeen avioparivieraat tanssivat morsiusparit aviosäätyyn. Tästedes morsiusparit eivät saaneet enää osallistua nuorison huvituksiin.
Kolmantena hääpäivänä tanssivat ne, jotka vielä jaksoivat pysyä tolpillaan, mutta illalla isäntäväki sai viimein lopettaa tämän tilapäisen jättihuushollin pidon.
Miten morsiusparien kävi?
Kaksi – Anders ja Anna sekä Niklas ja Maja-Lisa – jäivät Söderholmin tilalle. Anders sai nimeä rakennusmestarina; hänen ja Annan jälkeläisiä löytyy Söderholmin suvuista Tammisaaren seudulta.
Mickel ja Gerda ottivat nimekseen Söderström ja muuttivat Kruunupyyhyn. Mickel kuoli v. 1856 Porraskosken sahan förvalttarina.
Magdalena ja Henrik muuttivat Kokkolaan ja Greta ja Anders Kassiin Katternöhön, jossa Andersin vanhemmilla – syntymänimeltään Johannes Broända ja Brita Sipola – oli maatila. Broända-nimi viittaa Alaveteliin, ja toden totta, Johanneksen esi-isät olivat ainakin kuusi sukupolvea taaksepäin olleet talonpoikia Broändassa.
Brita kuoli maaliskuussa 1838 ja Johannes elokuussa 1842. Seurauksena oli todennäköisesti perintö, jolla Greta ja Anders rahoittivat seuraavan askeleensa. He ostivat tilan Purmon Storkampista ja muuttivat sinne syyskuussa 1843. Kirkonkirjan mukaan he olivat ”hyvämaineisia” ja mukana muutti neljä lasta.
Greta synnytti yhteensä 10 lasta, joista vain neljä eli aikuisikään. Keuhkotauti vei 38-vuotiaan Greta Storkampin hengen maaliskuussa 1851. Anders Storkamp kuoli 79-vuotiaana v. 1882.
Viereisellä sivulla ovat Karl ja Leander, kaksi Gretan ja Andersin lapsista, sekä osa heidän jälkikasvustaan.
