Ruotsin kantaverkko-operaattori Svenska Kraftnät on viime vuosina rajoittanut yhä enemmän siirtokapasiteettia, jota pidetään avoinna sähkökauppaa varten sekä maan sisällä että rajan yli.
Asiaa voidaan pitää yllättävänä, sillä sähköverkkoa laajennetaan ja modernisoidaan jatkuvasti. Rajoitukset ovat varotoimi, jolla varmistetaan sähköjärjestelmän riittävät marginaalit, ettei se romahda.
Perussääntönä on, että järjestelmän ja sen käytön tulee joka hetkellä olla suunniteltu siten, että muu järjestelmä kykenee selviytymään mahdollisesta suuresta, yksittäisestä viasta. Tätä kutsutaan ”N-1-kriteetiksi”, jossa N on järjestelmän suurin sähkönlähde.
Tyypillisiä vikoja ovat ydinreaktorin odottamaton pysähdys tai tuontiyhteyden katkeaminen. Jos jompikumpi tapahtuu, jakautuvat tehovirrat kantaverkossa uudella tavalla, mikä saattaa synnyttää uusia kuormituspisteitä.
Ylikuormituksen ja seurannaisvikojen välttämiseksi sähköjärjestelmä tarvitsee tällaisessa tapauksessa riittävän marginaalin, jotta se selviytyy uudesta tilanteesta.
Ruotsilla oli 20–30 vuotta sitten luultavasti maailman vankin sähköjärjestelmä. Neljä ydinvoimalaa ja niiden 12 reaktoria olivat maantieteellisesti ihanteellisella paikalla sähköjärjestelmässä, samalla kun puolet sähköntuotannosta koostui vesivoimasta, jota voitiin sujuvasti säädellä vaihtelevan kulutuksen mukaan.
Nykyisin 12 reaktorista on kuusi poistettu käytöstä, kaikki maan eteläosassa, usean muun etelän suurvoimalan lisäksi. Tämä on luonut järjestelmään epätasapainon, joka talven huippukuormituksen aikana vastaa yhdeksää ydinvoimareaktoria.
Toisin sanoen Etelä-Ruotsi tarvitsee tukalissa tilanteissa valtavan määrän tuontisähköä. Sähköjärjestelmä ei kestä tätä, ellei Svenska Kraftnät toimi eräänlaisena liikennepoliisina ja pysäytä, rajoita tai ohjaa sähkövirtoja – mikä yleensä nostaa hintoja roimasti.
Sähköjärjestelmä ei yksinkertaisesti kestä sähkönsiirtoa sillä kapasiteetilla, mitä varten se alun perin rakennettiin.
Kuva osoittaa, miten Ruotsin sähköjärjestelmän siirtokyky on vuosi vuodelta heikentynyt 2016–2021.
Kehityksellä on ollut myös Suomelle kielteisiä vaikutuksia. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Sjællandin (mutta ei Jyllannin) sähköverkot ovat osa yhteistä, synkronoitua sähköjärjestelmää. Muutokset Ruotsissa vaikuttavat myös Suomeen ja päinvastoin.
Nykytilanteessa Ruotsi esimerkiksi pystyy vastaanottamaan vain hyvin rajoitetun määrän sähköä Suomesta. Mitä useammat ruotsalaisreaktorit ovat poissa pelistä, sitä enemmän Svenska Kraftnät rajoittaa sähkönsiirtoa Suomesta.
