Taustalla vaikuttavat sähkönkäyttöön ja -tuotantoon odotettavissa olevat muutokset, jotka asettavat vaatimuksia sähköverkoille ja -siirrolle. Sähköntarve lisääntyy yhä enemmän Etelä-Suomessa ja Etelä-Ruotsissa, mutta tuotantokapasiteettia rakennetaan etenkin pohjoisessa.
Pohjois-Ruotsiin ollaan rakentamassa valtavan suuria tuulivoimapuistoja, ja niitä on suunnitteilla myös Pohjois-Suomeen ja Norjaan. Lisäksi Fennovoiman tuleva ydinvoimala Hanhikivi 1 sijaitsee Pyhäjoella.
Sähkönsiirtolinjoja etelän suuntaan on vahvistettava, ja kansantalouden osalta olisi kannattavaa, jos maat pystyvät auttamaan toisiaan sähköalijäämän ja -ylijäämän tilanteissa.
Suomen ja Ruotsin sähköverkkojen välillä on jo entuudestaan kaksi vaihtovirtayhteyttä Pohjanlahden pohjukassa ja kolmas on rakenteilla, sekä kaksi tasavirtakaapelia niin sanotussa Fenno-Skan-yhteydessä. Se kulkee Pyhärannan Rihtniemeltä Ruotsin Dannebohun, 194 km matkan. Selvityksessä arvioidaan kolmannen Fenno-Skan-kaapelin ja vaihtoehtoisen Merenkurkun uuden kaapelin etuja ja haittoja.
Johtopäätöksenä on, että Merenkurkun vaihtoehto tarjoaa suuremman kansantaloudellisen hyödyn ja lisäksi parantaa sähköjärjestelmän teknistä suorituskykyä. Selvityksessä kuitenkin korostetaan, että suurin hyöty toteutuisi vasta vuodelle 2040 ennakoidussa tilanteessa.
Koska tulevaisuusennusteisiin liittyy aina epävarmuuksia, selvityksessä ehdotetaan, että hankkeessa jäädään odottamaan lisätutkimuksia, joissa selvitetään uuden kaapelin paras ajoitus.
Selvityksessä lähdetään siitä, että Mustasaaren Tuovilan sähköasema yhdistetään Ruotsin Sollefteån Hjältan sähköasemaan, välimatka on 307 km, josta 62 km Suomen ja 100 km Ruotsin mantereella sekä 145 km meren poikki. Kustannus olisi suunnilleen 1,6 miljoonaa euroa kilometriltä, yhteensä siis 500 miljoonan euron suuruusluokkaa.
Yhteenvedossa mainitaan, että analyysin loppuvaiheessa löydettiin Ruotsin puolelta edullisempi liityntäpiste, Stornorrfors, heti Uumajan länsipuolella.
Kaikkien vaihtoehtojen todetaan olevan mahdollisesti ristiriidassa virallisten ympäristöintressien kanssa, Suomessa koska linja kulkisi Natura 2000 -alueilla. Korsnäsissä 16–19 vakinaista asuntoa olisi selvityksen mukaan 150 metrin päässä yhdysjohdosta. Sen ei kuitenkaan arvioida estävän toteutusta.
Toisessa, täysin pohjoismaisessa tutkimuksessa, esitetään valtionrajat ylittävää yhteyttä (”interconnector”) Pohjois-Norjan ja Suomen välille. Tällä hetkellä maiden sähköverkkojen yhteyslinjan kapasiteetti on erittäin rajallinen.
Perusteluina esitetään mm. sähkön voimakasta kysyntää, jota Norjan öljyalan uusien toimien odotetaan synnyttävän, sekä jo aiemmin mainittuja tuulivoiman laajennussuunnitelmia. Pohjois-Norjan ja pohjoisimman Suomen tuuliolosuhteet ovat Euroopan parhaita.
Tutkimus koskee yhteysjohtoa, joka kulkisi Kvalsundin kunnan Skaidista Pohjoisen jäämeren rannoilta Varangerbotnin kautta Ivaloon ja sieltä Pirttikoskelle. Johtopäätöksenä esitetään, että seuraavassa vaiheessa tutkittaisiin, mitä vaikutuksia uudella, ”kohtuullisen” tason yhteydellä olisi kansantalouden, ympäristön ja teknisten edellytysten kannalta.
