Isoisän jalanjäljissä
Henna Rahkosen suvussa autolla ajaminen kulkee verissä; hän on kolmannen polven ammattikuljettaja. Hänen isoisänsä, Pentti Rahkonen, tunnettiin Meijeri-Penttinä.
”Papallani oli Ullavassa maidonkuljetusliike. Hän aloitti maidon keräilyn jo 1950-luvulla Bedford-pystökeräilyautollaan”, Henna kertoo.
Lapsuuden kohokohtia oli, kun Henna pääsi isän maitoauton kyytiin.
”Silti isä sanoi minulle, ettei kuljetusalalle kannata lähteä ja että se on koiranelämää”, Henna muistelee.
Mutta nuoren naisen päätä ei käännetty. Henna ajoi rekkakorttia jo lukion lukulomalla. Kuvataiteetkin houkuttivat ja ammattikorkeakoulusta aukeni paikka graafisen suunnittelun oppiin, mutta kuljetusala vei silti pisimmän korren.
Perheyritys on aina ollut Hennalle hyvin tärkeä ja isän, sedän ja serkkujen kanssa työskentely kunnia-asia. Hennan toiveena oli, että pappa olisi ehtinyt nähdä hänetkin rekan ratissa.
Henna pitää eniten ajoneuvoyhdistelmistä, kuten vetoautosta ja kahdesta puoliperävaunusta tai puoliperävaunuyhdistelmästä, johon on liitetty keskiakseliperävaunu.
Kyydissä on kulkenut kappale- ja sahatavaraa sekä rakennuselementtejä. Joskus hän on kuljettanut ylileveitä kuormia, jotka vaativat saattoautoja varoittamaan muita autoilijoita.
Maitoa 52 tonnia
Henna on myös oppinut tuntemaan hyvin maitoauton, johon mahtuu jopa 52 000 litraa maitoa.
”Tuollaista lastia ajaessa ajoneuvon nopeus täytyy suhteuttaa juuri oikeaksi risteysten ja käännösten kohdalla. Muuten on vaarana, että maito keinuu säiliössä liikaa. Keinunta voi pahimmassa tapauksessa jopa kaataa koko säiliöauton”, Henna kertoo.
Mikä isossa ja raskaassa yhdistelmäajoneuvossa kiehtoo?
”Sitä on vaikea kuvailla. Minua sykähdyttävät kauniit maisemat eri vuodenaikoina. Auringonlaskut ja auringonnousut ja se fiilis, kun hyvä biisi soi taustalla. Työskentelen ikään kuin pienessä ja liikkuvassa maisemakonttorissa”, Henna kuvailee.
Joskus Henna nauttii autonratissa pelkästä hiljaisuudesta.
”Onhan se rentouttavaa, kun saa olla yksin omien ajatustensa kanssa. Päästä kaikesta hetkeksi pois omaan kuplaansa.”
Joskus kupla tosin puhkeaa, kun rengas sanoo poks!
”Silloin ongelma täytyy ratkaista. Olen tottunut vaihtamaan räjähtäneitä renkaita. Viidennen jälkeen lopetin laskemisen”, Henna nauraa.
Erilaiset työkoneet, pyöräkoneet, kurottajat, trukit ja traktorit pysyvät nekin tämän naisen käsissä. Henna ei halua kutsua itseään mekaanikoksi, mutta hän ei myöskään ole avuton.
”Totta kai nainenkin pärjää tällä alalla, jos on vaan tarpeeksi luonnetta eikä anna heti periksi.”
