Ylpeät lapset
Onko Henna kohdannut ammattinsa takia ennakkoluuloja tai ”nainen ratissa” -vitsejä?
”Urani alussa sain joskus kuulla vähättelyä, mutta aika harvinaista se on enää nykyään.”
Vanhemmat naiset usein kyselevät, onko rekan ajaminen raskasta. Myös perheen ja työn yhdistäminen mietityttää monia. Vanhemmat miehet kyselevät, miten Henna päätyi alalle.
”Nykyään nuoret eivät enää ihmettele. Naisia on yhä enemmän kuljetusalalla. Se on jo täysin normaalia”, Henna sanoo.
Lapset ovat haltioissaan ja innoissaan äitinsä ammatista. Kun Henna oli kerran hakemassa poikaansa hoitopaikasta isolla yhdistelmäajoneuvolla, lapset vilkuttivat hänelle kilpaa pihalla aidan takaa. Kun hoitotädit sanoivat, että nyt Hennan lasta tultiin hakemaan, joku lapsista oli tokaissut, etteivät äidit voi ajaa rekkaa.
”Poikani oli tomerana vastannut, että meidänpä äiti voi! Myös tyttäreni on ollut erityisen ylpeä. Hän kertoo aina kavereilleen, jos on päässyt äidin ajaman rekan kyydissä kotiin.”
Kuorma-auto on jotain muuta
On kai ammatissa vähemmän hohdokkaitakin hetkiä?
”Talvella voi olla hankalaa. Kovat pakkaset ja liukkaat kelit aiheuttavat haasteita. Laitteet jäätyvät ja pimeys väsyttää. Kaikki on vähän hitaampaa.”
Kun Henna herää yövuoron jälkeen, on jo pimeää eikä päivänvaloa enää näy. Muitakin varjopuolia on, kuten huonot tiet ja itsetuhoiset autoilijat, joita Hennan tielle ei onneksi ole osunut.
Pienet kommellukset eivät Hennaa hetkauta. Joskus hän on herännyt siihen, että hengitys nousee huuruna suusta, kun rekan webasto on hajonnut yöllä.
Silloin tällöin asiakas on käsittänyt rekan kuorma-autoksi.
”Paikan päällä onkin käynyt ilmi, ettei pitkä ajoneuvoyhdistelmä todellakaan mahdu pihaan. Ja loppu meneekin sitten peruutteluksi.”
Sijaisvanhemmuus ”siinä ohessa”
Hennan elämä ei ole ollut pelkkää raskailla ajoneuvoilla kurvailua. Hän on myös opiskellut vartijaksi, koska häntä kiinnostivat arvokuljetukset, mutta niitä töitä hän ei ole vielä ehtinyt tehdä.
Eräs henkilökohtaisen elämän kasvukohdista ja haasteista koitti 27-vuotiaana, kun Hennasta tuli sijaisvanhempi eräälle nuorelle.
”Olin silloin itsekin vielä aika nuori. Se ei ollut mikään helppo paikka, sillä omat lapseni olivat vielä vaippa- ja taaperoikäisiä.”
Haastavuudesta huolimatta kokemus antoi hänelle paljon ja kasvatti vanhempana. Elämänkatsomus myös laajeni. Talossa oli niihin aikoihin yhteensä neljä lasta, koska Hennan miehen entisestä avioliitosta syntynyt lapsi asui myös osan ajasta heillä.
”Jokainen lapsi tarvitsi erityistä huomiota ja huolenpitoa. Sijaisnuorella oli haastavat lähtökohdat ja itsetuhoisia piirteitä.”
Hennan ja nuoren välille kehittyi lämpimät välit. He pystyivät puhumaan kaikesta.
”Yritin olla tukena ja turvana, vaikka välillä tunsin epäonnistuvani. Raskainta oli se, kun yritin antaa kaikkeni, eikä se siltikään aina riittänyt.”
Nuori sai vähitellen nostettua todistuksensa keskiarvoa ja suoritti yläasteen.
”Olin ylpeä teinistäni. Olemme vieläkin tekemisissä, vaikka bonuslapseni on jo aikuinen ja asuu omillaan. Olen hänestä erittäin onnellinen!”
