Aurinko paistaa täydeltä terältään Pietarsaaressa. Merja Göös, 72, ja Gunder Carlstedt, 74, paistattelevat päivää takapihallaan Kråkholman kaupunginosassa. Pihalla on kahvipöytä, kukkapenkki ja paremmat päivänsä nähnyt pihakeinu, jossa Gunder istuu. Merja esittelee vieressä olevaa pientä vuoden 1972 kupla-asuntovaunua.
Hän maalasi asuntovaunun aikanaan venemaalilla ja kiristi itse sen jokaisen ruuvin. Merja on juuri vaihtanut kuplan sisälle romanttiset valkoiset verhot. Sänkyä koristaa soma vaaleanpunainen peitto.
”Kesällä nukun asuntovaunussa. Luonnonhelmassa saa parhaat unet”, Merja sanoo.
Metsän laidalla sijaitseva pieni, kaksikerroksinen, keltainen omakotitalo on Gunderin lapsuudenkoti. Seuraamme hetken metsän eläinten vilkasta menoa: tikka hakkaa nokallaan onttoa puuta, kolme oravaa hyppii näyttävästi männynoksalta toiselle. Gunder on laittanut kahden puun väliin pitkän kepin, jotta oravat pääsisivät helpommin puusta toiseen.
Merja lähtee kävelemään hitaasti oravia kohti keksi kädessään. Hän puhuu niille pehmeällä äänensävyllä. Merjan lähestyessä oravat hidastavat vauhtiaan ja kuuntelevat häntä pää kallellaan. Ne eivät kuitenkaan vielä rohkene tulla kovin lähelle.
”Nämä ovat nuoria, eivät niitä samoja oravia, jotka ovat käyneet meillä jo neljä vuotta. Niitä minä tapaan syöttää kädestä”, Merja kertoo.
Myöhemmin kesällä Merjan antimista nauttivat kesyt siilit, joita hän ruokkii päivittäin. Pariskunnalla on vielä ajoittain ikävä edesmennyttä Inkeri-mäyräkoiraansa, joka eli 16-vuotiaaksi.
Täyteläinen kahvin tuoksu leijailee ilmassa. Pöytä on katettu koreasti saaristolaisleivällä, kipparijuustolla ja kinkulla. Merja ja Gunder osaavat ottaa rennosti. He eivät kaipaa etelänmatkoja. Kotona on parasta.
”Takapiha on meidän keitaamme. Paikka, jossa nautimme elämästä. Täällä ei muuten näy raha, oletko huomannut sen? Meillä eletään enemmän kuin siivotaan”, selventää Merja.
Merja tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että siivoaminen on sivuseikka elämässä, josta ei tule uusintaa. Paitsi että… Merjalle uusinta tuli. Se tapahtui 19 vuotta sitten. Silloin Merja ja Gunder olivat ehtineet olla yhdessä kahdeksan vuotta. Mutta palataanpa heidän ensitapaamiseensa.
Parin ”yhteentörmäys” tapahtui Kokkolassa 27 vuotta sitten. Asia oli heti kättelyssä selvä.
”Kun Gunder käveli vastaan, kuiskasin mukana olleelle siskolleni, että siinä on tuleva mieheni. Olen intuitiivinen ihminen ja tunnen yleensä heti, onko jokin asia oikein tai väärin. Sama pätee ihmisiin.”
Gunderin rauhallinen olemus vetosi temperamenttiseen Merjaan.
”Pidän Merjassa siitä, että hän on eloisa ja luova. Ja erityinen hän kyllä on. Ei mikään tavallinen tallaaja. Ja mitä nyt vähän vaikea välillä. Silloin pitää vain osata olla ottamatta nokkiinsa”, Gunder nauraa.
Merja muutti pikkuhiljaa Lapualta Gunderin luo Pietarsaareen. Gunder oli töissä Pietarsaaren vesilaitoksella esimiestehtävissä, putkimestarina. Merja aloitti työt kampaajana uudessa kotikaupungissaan. Kesäisin he veneilivät. Talvisin kutsuivat Lappi, pilkkiminen ja moottorikelkkailu.
