Toimitusjohtaja Kurt Stenvall ja toimistovastaava Ann-Louise Ahlskog Jeppo Kraftin konttorin edessä Jepuan keskustassa. Vaikka osuuskunta on Suomessa alansa pienin, se tarjoaa laajan valikoiman tuotteita ja palveluita, kuten sähkösuunnittelua ja -asennusta sekä kodinkoneiden myyntiä ja huoltoa.
Karolina Isaksson

Jeppo Kraft, Suomen likeisin sähkölaitos

Suomen pienin – ja kenties paras – sähkö­laitos. Kukaan ei päihitä Jeppo Kraftia kilpailussa toimittajan ja asiakkaan likeisyydestä.

Jeppo Kraft Andelslag -osuuskunnalla on 444 omistajaa ja 800 asiakasta. Toimitusjohtaja Kurt Stenvall tuntee heidät kaikki työskenneltyään yhtiössä 34 vuotta. Asiakkaat saavat ongelmansa selvitettyä nopeasti ja ilman monisanaisia selityksiä. Kurt voi ehkä jopa antaa diagnoosin suoralta kädeltä.

Päätöksenteko on Jeppo Kraftissa myös nopeaa. Yhtiössä ei ole pomohierarkiaa, johon asiat voivat jumiutua. Jos joku kentällä olevasta 11 työntekijästä ei pysty itse tekemään päätöstä, asia siirtyy suoraan Kurtille.

Jos on neuvoteltavaa, hankittavaa tai valitettavaa, asian voi hoitaa helposti pistäytymällä osuuskunnan konttoriin Jepuan keskustassa. Asiakaspiirin tarpeisiin sopeutetusta, hyvin varustellusta kaupasta voi samalla ostaa mukaansa niitä sähkövempaimia, jotka muuten vaatisivat vierailun kaupunkiin.

Ja mikäli asia liittyy johtoverkkoon… no, Kurt tai hänen asentajansa kyllä tietävät jokaisen sähkötolpan sijainnin 124 kilometrin johtoverkon varrella – 75 km 400 voltin ja 49 km 20 kilovoltin jännitejohtoja.

Satavuotias yritys on huolehtinut Jepuan sähkönsaannista jo 99 vuotta. Rakennemuutoksista, sähköhuoltokriiseistä, kaappausyrityksistä ja muutamasta sisäisestä selkkauksesta huolimatta osuuskunta seisoo nykypäivänä lujana, ja sillä on tarkka ote toimintaan, vakaa tase ja kauaskantoiset tulevaisuudensuunnitelmat.

 

Jeppo Kraft on osuuskunta, jossa suurten kysymysten päätösvalta jakautuu jokaiselle 444 omistajalle. Jotkut omistavat useampia osuuksia kuin toiset; eniten Uudenkaarlepyyn kaupunki, joka on yrityksen satavuotisen taipaleen aikana ollut sen tärkein yhteistyökumppani.

Tästä huolimatta Uudenkaarlepyyn kaupungin edustajalla on muiden tavoin vain yksi ääni. Osuuskunnassa ei enemmistöasemasta ole apua – kuten osakeyhtiössä – asioista päätettäessä ja määrättäessä. Osakkaan on saatava puolelleen enemmistö kokouksen osallistujista.

Tällä seikalla oli merkitystä osuuskuntaa ravistelleessa kriisissä v. 1995, jolloin uusi sähkömarkkinalaki muutti radikaalisti energia-alan perustuksia poistamalla sähkömarkkinoiden sääntelyn. Sähköstä tuli vapaasti myytävä ja ostettava tuote.

Sähköntuotanto ja -jakelu jakautuivat näin kahdeksi eri liiketoimeksi, ja yleisen tulkinnan mukaan näiden liiketoimien piti tapahtua kahdessa eri yrityksessä, jotta sähkönmyyntitoiminta ei saisi kohtuuttomasti tukea sähkönjakelupuolelta. Tästä syystä osuuskunnan hallitus päätti v. 1994 perustaa kaksi erillistä yritystä, Ab Jeppo Kraftverkin ja Jeppo El-service Ab:n.

Osuuskunta suunnitteli samaan aikaan voimalan rakentamista Silvastfors-koskeen, muutaman kivenheiton päähän sen konttorista. Lapuanjoki virtaa tunnetusti Jepuan keskustan läpi kahtena samansuuntaisena uomana. Rakennushankkeen lupahakemus oli v. 1995 Länsi-Suomen vesioikeuden käsiteltävänä.

”Kenties oli olemassa jokin ulkopuolinen toimija tai yhtiö, joka oli kiinnostunut Jepuan voimalasuunnitelmista”, sanoo Ole Nordström, joka on kirjoittanut vastikään julkaistun satavuotishistoriikin jälkimmäisen osan.

Toisin sanoen: Jeppo Kraftverk -osakeyhtiö hoitaisi voimalaitoksen rakentamisen. Kun olisi aika hankkia varat investointia varten, se tarjoaisi tilaisuuden rahakkaalle keinottelijalle, joka voisi ostaa yhtiön osake-enemmistön ja voisi sen jälkeen hallita tulovirtoja.

Kuvaan kuului, että osuuskunta omisti myös muita houkuttelevia koskia Jepuan puolella jokea.

Joka tapauksessa asiasta kehkeytyi ennennäkemätön sirkus, joka päättyi siihen, että ylimääräinen kokous irtisanoi koko hallituksen.

 

On päivänselvää, että Lapuanjoen koskien hyödyntämätön voima houkutteli ja edelleenkin houkuttelee. Käytettävissä oleva putouskorkeus, 11,5 metriä (mittavammassa rakentamisessa 14 m), ja keskimääräinen vuotuinen virtaama, 30 m3/s, tarkoittaisivat nykymittojen mukaan pientä vesivoimalaa, jossa yhdenkään suunnitellun voimalaitoksen (Silvast, Gunnar, Back ja Kiitola – jälkimmäisin Herrforsin johdolla) asennettu kapasiteetti ei ylittäisi yhtä megawattia.

Samanaikaisesti vesivoima on meneillään olevassa energia-alan murroksessa kovaa valuuttaa, koska sitä voi säätää sekuntitasolla eli sopeuttaa alati vaihtelevaan sähkönkulutukseen. Mitä suurempi osuus sähköntuotannosta on säästä riippuvaista (kuten tuulivoima), sitä arvokkaammaksi vesivoima muuttuu.

Osuuskunnan enemmistö kannatti v. 2004 vesivoimalan laajentamista äänin 164–76. Vastustajat viittasivat valituksissaan siihen, että laajennus häiritsisi mm. saukkojen ja koskikarojen elinoloja. Aloite päättyi v. 2018 korkeimman hallinto-oikeuden kielteiseen ratkaisuun.

Kurt Stenvallin mielipide ei ole muuttunut:

”Virtaavan veden muodostama uusiutuva energianlähde on seudulle liian hyvä ja tärkeä jätettäväksi hyödyntämättä. Sitä paitsi jatkuvasti kehitetään menetelmiä, joilla vesivoimalat voidaan paremmin mukauttaa ympäristöön”, hän kertoo.

 

Jeppo Kraftin satavuotishistoriikki antaa monia esimerkkejä siitä, miten vuoden 2020 Jepua eroaa entisaikojen Jepuasta.

Yrityksen nimi oli alkujaan Jeppo kvarn- och sågandelslag (Jepuan mylly- ja sahaosuuskunta), ja ajatuksena oli hyödyntää Paloforsen-kosken vesivoimaa. Yritys osti kuitenkin jo v. 1921 Silvastin myllyn ja sahalaitoksen, jonka toimintaa laajennettiin sähköntuotannolla. Osuuskunta piti myllyn käynnissä v. 1981 asti ja sahatoiminnan v. 2005 asti.

Jepualaisten sähköhuolto oli alusta asti etusijalla. Jo kesällä 1921 sähkötolpat seisoivat suorissa riveissä Lussin ja Kepoon välillä. Osuuskunnan jäsenten edellytettiin ilman korvausta hakkaavan, kuorivan ja raahaavan tolpat linjan pystytystä varten. Jokaisen tuli toimittaa (hevos)vaunullinen soraa Gunnarsin sorakuopalta Silvastiin padonrakennusta varten.

Tästä on ollut pitkä matka huipputeknologiseen biokaasuhankkeeseen, jonka osuuskunta käynnisti Stenvallin johdolla v. 2002 ja joka toteutui 11 vuotta myöhemmin, tuolloin osakeyhtiön puitteissa, jossa Jeppo Kraft on mukana suurimpana omistajana 35 prosentilla.

Biokaasulaitoksesta on jo aiemmin kerrottu tässä lehdessä, mutta nyt voidaan lisätä, että laitoksessa on laajennustyöt meneillään neljännen reaktorin rakentamiseksi, jolla lisätään biokaasutuotantoa 30:stä 50 gigawattituntiin vuodessa.

”Laajennuksen piti valmistua tämän vuoden joulukuussa. Koronavirus kuitenkin sekoitti pakkaa sen verran, että prosessi voi hieman viivästyä”, Stenvall kertoo.

Jeppo Kraftin satavuotishistoriikki

TEKSTI: Svenolof Karlsson