Kaksi kantaa susiasiaan

Sudet herättävät voimakkaita tunteita. Pyysimme kommentteja kahdelta kansanedustajalta, joiden alueelta on tuoreita susikokemuksia, kivijärveläiseltä Anne Kalmarilta ja vaasalaiselta Joakim Strandilta.

 


Anne Kalmari

Anne Kalmari, maat. ja metsät. maisteri, kivijärveläinen maanviljelijä, Keskustan kansanedustaja vuodesta 2007.


Joakim Strand

Joakim Strand, juristi ja ekonomi, Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, RKP:n kansanedustaja vuodesta 2015.

Mitä pitäisi ajatella raporteista, joiden mukaan susi ja ihminen eivät aina sovi yhteen?
Anne Kalmari: On turha kiistää tosiasioita. Susi voi hyökätä ihmisten kimppuun; monet dokumentoidut tapaukset vahvistavat sen. On myös vahvoja viitteitä siitä, että Suomen susikanta koostuu ainakin osin koiran ja suden risteymistä. Mitä lähempänä ihmisiä nämä eläimet alkavat liikkua, sitä vähemmän ne pelkäävät ihmistä.
Joakim Strand: Susi on petoeläin, jota ei missään oloissa voi pitää vaarattomana. Se on arvaamaton ja voi hyökätä äkkiarvaamatta.

 

Miksi monet haluavat nykyään pitää sutta ihmiselle vaarattomana?
Anne Kalmari: Monet ovat vieraantuneet luonnosta ja elävät Disney-maailmassa. Mainitsen yhden esimerkin: susien uhreiksi joutuneiden kuvien julkaisemista sosiaalisessa mediassa pidetään sopimattomana. On kestämätöntä, että susiasiassa kaikkein äänekkäimmät asuvat kerrostaloissa pääkaupunkiseudulla. Niiden, joita susien leviäminen maahan eniten koskee, tulisi myös saada asiassa eniten sananvaltaa.
Joakim Strand: Minun on todella vaikea ymmärtää sitä. Se voi osin johtua puutteellisesta historiantuntemuksesta, ja usein on kyse ihmisistä, jotka asuvat turvassa kerrostalossa ilman todellista kosketusta luontoon.

 

Monet ihmiset aivan ilmeisesti pelkäävät sutta, osa ei esimerkiksi halua enää liikkua entiseen tapaan luonnossa.
Anne Kalmari: Maaseudulla esiintyvä pelko on täysin oikeutettua. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että maaseudullakin tulee elää ihmisten ehdoilla, ei villieläinten. EU:n pitäisi maksaa ihmisten turvattomuuden vuoksi syntyvät kustannukset, esim. koulukuljetukset, sillä juuri EU velvoittaa suojelemaan susikantaa.
Joakim Strand: Juuri sata vuotta täyttäneessä maassa – jossa laki määrää pitämään koirat kiinni taajamissa – tuntuu sairaalta, ettei voi susia pelkäämättä mennä marjaan, kouluun tai käydä metsällä ja hoitaa riistaa. Viranomaisten tulee vahvasti osoittaa, että taajamissa ja asutuksen lähellä liikkuvat sudet saa ampua, jotta ihmisten luottamus saadaan palautettua ja turvattomuuden tunne häivytettyä.

 

Vuonna 1881 hallitus osoitti suurta päättäväisyyttä susiasiassa ja käytännössä myös saavutti tavoitteensa, siis että susi hävitettiin Suomesta. Miten poliitikkojen pitäisi nyt toimia?
Anne Kalmari: Meidän pitäisi kaikkien asettaa ihmisten perusturvallisuus etusijalle. Liian lähelle tulevien susien ampumiseen pitäisi myöntää lupa, aivan niin kuin Virossa tehdään. Susihybridi on vieraslaji, jota pitäisi metsästää aktiivisesti. Puhdasrotuinen susikaan ei ole uhanalainen Euroopassa. Jotkut asiantuntijat, esim. Ilpo Kojola (Luonnonvarakeskus Luken tutkijaprofessori), myöntävät, että jos susi hävitettäisiin Suomesta, ei kestäisi montakaan vuotta ennen kuin meille olisi muuttanut uusi susikanta. Teemme politiikassa työtä EU:n suojeluluokituksen helpottamiseksi, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on mm. koonnut poliitikkoryhmän samankaltaisista susiongelmista kärsivistä muista EU-maista. Ensimmäinen keskustelu oli antoisa, ryhmä aikoo jatkaa ja painostaa EU-komissiota.
Joakim Strand: Nyt tarvitaan vastaavaa päättäväisyyttä niin kansallisesti kuin EU-tasollakin!

 

Muita kommentteja?
Anne Kalmari: Kaipaan enemmän avoimuutta siltä pieneltä tutkijapiiriltä, jolla on tähän saakka ollut monopoli todisteaineistoon. Emme voi luottaa suden tunnistamiseen pelkästään ylimalkaisten tuntomerkkien perusteella. Aina kun löytyy kuollut susi, liikenteessä tai luonnossa, tutkijoiden tulee tästä lähtien ilmoittaa DNA- ja muu todisteaineisto, jota käytetään luotettavaan lajimääritykseen. Muutaman vuoden takaisessa Perhon tapauksessa kaikki todisteet katosivat, vaikka oli vahvoja viitteitä siitä, että kyseiset eläimet olivat hybridisusia.
Joakim Strand: Olen itse eri tapauksissa pitänyt yhteyttä Riistakeskukseen, poliisiin, pohjaisiin petoyhdyshenkilöihin, maanomistajiin, kunnan virkamiehiin, rehtoreihin susiuhan alla elävillä alueilla ja tavallisiin kansalaisiin sekä myös toiminut koollekutsujana eri tilaisuuksiin. Jaan täysin heidän mielipiteensä, että susi kuuluu erämaahan – kauas asutuksesta.

TEKSTI: Svenolof Karlsson