Fyysisen maantieteen professori Ole Humlum on laatinut pallokuvat GISS:n tietojen pohjalta. Pallot osoittavat kuukausittaisen keskipoikkeaman 2008–2017 keskiarvosta.

Kuuma ja kuiva kesä

Kesän keskusteluaiheita olivat helle ja kuivuus, ja tilastot vahvistavat, että touko-syyskuussa 2018 neljän kuukauden keskilämpötila oli huomattavasti keskiarvon yläpuolella.

Niistä havaintoasemista, joista Ilmatieteen laitos julkaisee kuukausiraportit, Seinäjoen Pelmaa on lähinnä Katternö-lehden levikkialuetta. Pelmaan tilastot näyttävät toukokuun osalta 4,5°C yli, kesäkuussa 0,3° alle, heinäkuussa 4,3° yli, elokuussa 2,1° yli ja syyskuussa 2,2° yli vertailukauden 1981–2010 keskiarvoa.

Vuonna 2017 tilanne oli päinvastainen, vastaavista viidestä kuukaudesta neljä oli vertailuarvoa kylmempiä ja yksi (syyskuu) oli lämpimämpi.

Koko Suomea tasolla etenkin touko- ja heinäkuu olivat lämpimiä. Heinäkuu oli koko Suomen keskilämpötilan osalta mittaushistorian lämpimin, 19,6°C, joka ylittää 0,4 asteella aiemman ennätyksen heinäkuulta 1941.

Kesän korkein lämpötila Suomessa, 33,7°C, mitattiin Vaasan Klemettilässä 18. heinäkuuta.

Sellaisia päiviä, jolloin jossain päin Suomea oli vähintään 25 astetta, oli 64, toiseksi eniten siitä lähtien kun tällaista tilastoa alettiin pitää v. 1960.

Pelmaalla satoi toukokuussa 12 mm, kesäkuussa 63 mm, heinäkuussa ei yhtään, elokuussa 78 mm ja syyskuussa 35 mm. Pitkäaikaisesta kuivuudesta on paikka paikoin aiheutunut vakavia seurauksia maataloudelle.

Globaaleista sääoloista ei voi tehdä päätelmiä Suomen kaltaisen pienen alueen perusteella, sillä Suomi muodostaa vain noin 1/1500-osan maapallon pinta-alasta.

Globaali lämpötila oli touko-syyskuussa UAH-satelliittimittaussarjan mukaan toukokuussa 0,18°C, kesäkuussa 0,21°, heinäkuussa 0,32°, elokuussa 0,19° ja syyskuussa 0,14° vuosien 1981–2010 vertailuarvon yläpuolella.

Mainittakoon, että globaaliin lämpötilaan eniten vaikuttava sääilmiö, Tyynen valtameren ENSO (El Niño – Southern Oscillation), on tällä kaudella ollut lievässä lämpövaiheessa. Globaali lämpötila on sen valossa silmiinpistävän alhainen.

UAH:n mukaan lämpötilan nousun lineaarinen suunta on vuoden 1979 jälkeen, jolloin satelliittimittaukset muuttuivat säännöllisiksi, ollut 0,13°C vuosikymmenessä, siis 1,3 astetta sadassa vuodessa.