Tammikuun alkuun osui oikein kylmä talvikausi, alin lämpötila –41,7 astetta mitattiin Muoniossa. Pakkanen paukkui myös helmikuun ensimmäisellä viikolla, mutta kaikkiaan talvi oli leuto, Suomessa keskimäärin 2–3 astetta lämpimämpi kuin viitearvona käytetty 30 vuoden keskiarvo (1981–2010).
Talvi oli myös yleisesti vähäluminen paitsi Pohjois-Lapissa, jossa Kilpisjärven sademäärä joulu–helmikuussa oli peräti 243 mm, mikä vastaa 2,4 metriä lunta. Käsivarressa oli vielä 1. kesäkuuta liki puoli metriä lunta. Talven sademäärä oli pienin Köyliössä, 34 mm.
Maaliskuukin oli lämmin, 1–3 astetta viitearvoa lämpimämpi, Ahvenanmaan Jomalassa mitattiin ylin lämpötila, 17,4 astetta. Huhtikuu ja toukokuu olivat sitten 2–3 astetta viitearvoa kylmempiä, huhtikuun ylin lämpötila 14,4 astetta Hattulassa ei siis yltänyt edes maaliskuun huippulukemaan.
Vappuaattoa ja -päivää vietettiin monin paikoin lumisissa merkeissä, toukokuu oli erityisen kylmä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, kylmin vuoden 1968 jälkeen. Etelä-Suomessa oli hetken hellettä 19. toukokuuta, jolloin Evossa Hämeenlinnan lähistöllä mitattiin 27 astetta.
Kevät oli myös vähäsateinen ja vain 239 maasalamaa paikannettiin.
Globaali tammi–huhtikuun keskilämpötila oli satelliittimittausten mukaan 0,2–0,4 astetta vuosien 1981–2010 viitearvoa korkeampi, tätä voi verrata viime vuoden huippulukemaan 0,9 asteeseen, mikä liittyy erittäin korkeaan El Niño -tasoon.
El Niño (joka nostaa maapallon lämpötilaa) ja La Niña (joka laskee sitä) ovat Intian valtamerellä ja Tyynellä merellä esiintyviä toistuvia sääilmiöitä, mutta ne eivät ole selkeän säännöllisiä. Saavutettuaan nipin napin La Niña -tilanteen viime syksynä käyrä on keväällä jälleen sivunnut El Niño -tilaa.
Arktinen merijää oli ajoittain talvella pinta-alansa puolesta alimmillaan, mitä satelliittimittausten aikana (vuodesta 1979) on mitattu, mutta 1. kesäkuuta jäätilanne oli jälleen normaali, 12,1 miljoonaa km2 verrattuna vuosien 1981–2010 viitearvoon eli 12,6 milj. km2:iin, toteaa NSIDC (National Snow & Ice Data Center).
