Metsäyhtiö Sveaskog sytytti hiljattain 260 hehtaaria metsää tuleen Taalainmaan Ejhedenin ekopuistossa. Tarkoituksena oli ”luoda tärkeitä luontoarvoja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä”.
Palot leimaavat Ejhedenin maisemaa, ja alueella esiintyy lajeja, jotka tarvitsevat elääkseen säännöllisiä tulipaloja. Lajit ovat jatkuvasti harvinaistuneet ihmisen opittua sammuttamaan paloja. Viimeisin suuri metsäpalo riehui alueella 1800-luvun lopussa.
”Meidän on autettava luontoa alkuun, jotta entisaikojen palojen luoma dynamiikka saa jatkaa eloa”, Sveaskogin ympäristö- ja luontoasiantuntija Jonas Björklund selittää.
Lyhyellä aikavälillä palo auttaa säilyttämään paloista riippuvaisia lajeja, esim. kovakuoriaisia kulokauniainen, nahkuri ja havuhuppukuoriainen. Mutta palolla halutaan myös luoda elinalustaa, palanutta kuollutta puuta, jota monet näistä uhanalaisista lajeista tarvitsevat.
Useimpien puiden odotetaan selviävän palosta. Osa kuolee hitaasti, mikä on tärkeää hyönteisille. Ylipäätään monet muutkin lajit – kasvit, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät – hyötyvät avoimemmasta ja lehtipuuvaltaisemmasta metsästä, jota palon jälkeen alkaa nousta.
Turvallisuus on kulotettaessa tietenkin tärkeä. Yhtiön oli odotettava oikeita sääoloja, ja helikopterit pudottivat etukäteen vesipommeja kulotusalueen ympärille ja sammuttivat jälkikäteen siellä, missä sitä tarvittiin.
Metsäpalot olivat ennen paljon yleisempiä.
