Viktor Berglund on valmistunut sähköasentajaksi ja aloittaa syksyllä insinööriopinnot.
Eva-Stina Kjellman

”Sähköasentaja on unelma-ammattini”

Viktor Berglund tarttuu tot­tuneesti kaapeleihin ja ryhtyy kytkemään niitä kaappiin, yksi toisensa jälkeen. Tapaamme Lillhagan uudella asuinalueella Lepp­laxissa, jossa Viktor ja hänen kollegansa tekevät sähköasennustöitä katuvalaistusta ja alueen uusia asuintontteja varten.

”Tässä työssä on parasta se, että saan olla ulkona. Kun opiskelin Optimassa, olin harjoittelussa toisessa yrityksessä, jossa kaikki tehtiin sisällä tehtaassa. Se ei ollut minun juttuni.”

Viktor Berglund on syntynyt v. 2002 ja suorittanut juuri asepalveluksen. Syksyllä häntä odottavat sähkötekniikan insinööriopinnot Novian ammattikorkeakoulussa Vaasassa, mutta siihen asti hän työskentelee asentajana Kruunupyyn Sähkölaitokselle.

”Olin täällä ensimmäisen kerran tettiläisenä jo yläasteella, ja sen jälkeen olen ollut yhtiössä harjoittelussa ja kesätöissä. En tiedä, mistä idea sai alkunsa, mutta olen aina tiennyt haluavani sähköasentajaksi.”

Sähköasentaja ei ikinä tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Koko poppoo kerääntyy joka aamu toimistolle, jossa päivän tehtävät jaetaan. Viktor pitää vaihtelusta.

”Tämä hanke on hieman suurempi, joten tiedän, että viivymme täällä hetken. Muuten on aina yhtä jännittävää nähdä, minne päätyy. Minut esimerkiksi lähetettiin aiemmin talvella asentamaan korkeajännitekaapeleita kasitien viereen teollisuusalueelle.”

”Toinen hauska homma oli katuvalaistuksen korjaaminen Kruunupyyn keskustassa. Olimme pitkään miettineet, miksi niin monet lamput hajosivat, mutta sille löytyi yksinkertainen selitys: syöttö oli 150 wattia, kun taas lamput olivat 100 wattia. Ei ihmekään, että ne paloivat.”

 

Koko päivän viettäminen ulkosalla on välillä väsyttävää, ja Viktor kertookin usein ottavansa työpäivän jälkeen päiväunet. Muun vapaa-aikansa hän viettää kuntosalilla, ystävien kanssa tai autoa korjaten.

”Viihdyn tällä hetkellä Kruunupyyssä hyvin. Ei ole ollenkaan mahdotonta, ettenkö muuttaisi tänne takaisin opintojen jälkeen. Jotkut kollegoistani alkavat olla eläkeiässä, joten täältä voi olla hyvät mahdollisuudet saada töitä.”

Puhuessamme eräs kollega on hakenut lisää kaapeleita varastosta, ja nyt on aika tehdä asennustyöt loppuun. Katuvalaistuskaappi on jo valmis, ja Viktorilla on enää muutama kaapeli asennettavana toiseen, suurempaan kaappiin, joka toimittaa sähköä uusiin taloihin.

”Syöttö tulee hieman kauempana olevasta muuntajasta, ja seuraava liitäntä löytyy seuraavasta tienristeyksestä”, hän kertoo laittaessaan hanskat käteen.

Alan uutena tekijänä Viktor ei vielä saa työskennellä itsenäisesti, joten hänellä on aina seuranaan kokenut asentaja. Mutta jo kesällä hän pääsee vuorostaan toimimaan mentorina.

”Harvoin kukaan kuitenkaan työskentelee täysin yksin, useimmiten toimimme pareittain.”

TEKSTI: Sonja Finholm