Miltä tilanne näytti vuoden ensimmäisellä viikolla, kun lämpötilat olivat joka päivä ainakin jossain päin Pohjanmaata -30 astetta?
Tiedämme jälkikäteen, että kaikki meni hyvin. Mutta meillä ei ollut varaa suurempiin häiriöihin. Mitä olisi vaikkapa tapahtunut, jos Olkiluoto 3 – suurin voimalamme 1 600 megawatilla – olisi yhtäkkiä kytkeytynyt irti verkosta? Niin kuin edellisvuonna kävi useasti.
Kuten Fingridin tilastot osoittavat, suurin sähkönkulutus eli 15 083 MW osui tammikuun 3. päivälle klo 18.28. Tästä 12 132 MW tuotettiin kotikentällä, kun taas 2 951 MW oli tuontisähköä. Tuontikapasiteetti ei ollut maksimissaan, mutta lähellä sitä.
Fingrid nosti valmiuttaan ja viesti selkeästi: tilannetta kuvailtiin häiriöille ”erityisen herkäksi”. Fingrid vetosi kahtena peräkkäisenä päivänä kansalaisiin, jotta he rajoittaisivat sähkönkulutustaan etenkin niinä tunteina, kun kulutus on tavallisesti korkeimmillaan, klo 8.00–10.00 ja 17.00–22.00.
Tämä viesti yhdistettynä sähkön ennätyshintaan vaikutti siihen, että sähkönkulutus pieneni arviolta 1 000 MW.
Suomi siis selviytyi tilanteesta hyvän varautumisen ja tuurin ansiosta, ja koska kansalaiset ottivat vakavan tilanteen tosissaan. Yksikin tapahtuma, joka olisi käynnistänyt ketjureaktion – mikä ei ole epätavallista, kun odottamattomia asioita tapahtuu – olisi hirmupakkasilla voinut saada hyvin vakavat seuraukset.
Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä?
Ainakin sen, että Suomen hyvä tuuri johtui todellakin osittain sään jumalista, sillä tuulivoima tuotti tammikuun kriittisellä viikolla odottamattoman paljon sähköä, keskimäärin 1 500 MW eli lähes 25 % asennetusta tehosta.
Tämä ylitti huomattavasti säätilastoihin perustuvat tuulivoiman talvituotannon mallinnukset, joita Fingrid käyttää laskelmissaan, nimittäin kuusi prosenttia. Kylmän talvisään aiheuttamassa pitkäkestoisessa korkeapaineessa on tavallista, että tuulta on vain vähän tai ei ollenkaan.
Toinen johtopäätös on, että Suomi on tällaisissa tilanteissa hyvin riippuvainen Ruotsista. Virokin voi auttaa hieman, mutta täytyy muistaa, että tavallisesti Viro tuo maahan sähköä Suomesta.
Jos Ruotsissa ja Virossa on sähköpula, Suomi joutuu todennäköisesti maksamaan sähköstä erittäin korkean hinnan, sillä maat välittävät itse maahantuomansa sähkön edelleen meille.
Lyhyt yhteenveto Suomen vaihtoehdoista:
- Rakentaa lisää ennakoitavaa sähköntuotantoa.
- Lisätä voimakkaasti kuluttajajoustavuutta, eli sähkönkäyttäjien mahdollisuuksia ja tahtoa mukauttaa sähkönkulutuksensa sähkön tuotannon ja hinnan mukaan.
- Vaatia sähköntuottajilta tukipalveluja Fingridin ja Svenska Kraftnätin vastuulla olevien sähköjärjestelmien tasapainottamiseen.
- Muuttaa sähkömarkkinoiden mallia; esim. sähkön ja käytettävissä olevan tehon (sähköntuotannon ennakoitavan kapasiteetin) hinnoittelua. Kansallisten erityissääntöjen ongelmana on, etteivät ne ole yhteensopivia sen kanssa, mitä pidetään kansainvälisinä markkinoina.
