Syöpädiagnoosi tarkoitti vielä jokunen aika sitten kivuliasta ja nopeaa kuihtumista kohti varmaa kuolemaa. Viime vuosikymmenten useiden tieteellisten löytöjen ja uusien lääketieteellisten menetelmien ansiosta suuri osa länsimaiden syöpäpotilaisten saa nykyään kuitenkin terveen paperit. Tämä koskee myös melanoomapotilaita, joiden ennuste oli aiemmin erittäin heikko.
”Vuosikymmen sitten meillä ei ollut käytettävissä menetelmää, jolla melanoomapotilaat olisi saatu pysyvästi parannettua. Kuolleisuusluvut olivat korkeita, mutta immunoterapian avulla liki puolet potilaistamme on viime vuosina tervehtynyt täysin ja solumyrkkyjä tai sädehoitoa paljon lempeämmällä hoidolla”, toteaa Robert Andtbacka, joka toimii professorina Salt Lake Cityssä USA:ssa sijaitsevassa Huntsman Cancer Institute -laitoksessa. Laitos on maailman johtava virusimmunoterapian laitos.
Eri syöpätyypeistä juuri melanoomassa on eniten geenimuutoksia, ja siksi elimistön immuunijärjestelmän on vaikea havaita sitä. Asettumaan päästyään melanoomakasvain lähettää etäpesäkkeitä eri elimiin, esim. keuhkoihin, maksaan tai aivoihin.
Yhdessä immunoterapian muodossa kasvaimeen ruiskutetaan muokattua virusta. Virus on vaaraton elimistölle, mutta sysää immunijärjestelmän toimimaan ja hyökkäämään kasvainta vastaan. Lisäksi immuunijärjestelmä tunnistaa kasvaimen levittämät etäpesäkkeet ja tuhoaa ne. Viruspistoksen sivuvaikutukset vastaavat influessarokotuksesta mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia – lievä, nopeasti ohimenevä kuume.
”Tämä menetelmä on täysin mullistanut melanooman hoidon, ja voimme odottaa yhä useampien potilaiden voivan tervehtyä melanoomasta. Samaan aikaan melanoomatapaukset valitettavasti lisääntyvät räjähdysmäisesti, sillä ihmiset eivät edelleenkään suojaudu riittävän hyvin auringonpaahteelta.”
Oikea diagnoosi tärkeää
Melanoomatapauksien lisääntyessä on yhä tärkeämpää löytää nopeasti oikea diagnoosi ja oikea hoitomuoto.
”Jokainen potilas ja kasvain on omanlaisensa, ja meille lääkäreille on tärkeää löytää varasuunnitelma, jos jokin hoitomuoto ei näytä tehoavan kasvaimeen. Ei saa polttaa siltoja, joita voidaan tarvita hoidossa myöhemmin.”
Hän kertoo esimerkin: 55-vuotiaalla potilaalla oli melanooma huulessa.
”Viiden kuukauden jälkeen totesimme, ettei ensimmäinen hoitomuoto ollut tuottanut toivottua tulosta. Vaihdoimme toiseen, johon yhdistettiin sädehoitoa, mutta sekään ei tehonnut tämän kasvaimen profiiliin. Mutta kolmas virushoito tepsi, ja potilas parantui melanoomastaan.”
Toinen tulevaisuudenhaaste on luonteeltaan taloudellinen. Hoidot ovat kalliita, ja erikoissairaanhoito vaatii perusterveydenhuoltoon verrattuna runsaasti resursseja.
”USA on etenkin erikoissairaanhoidossa hyvän matkaa edellä Eurooppaa ja Suomea. Siinä on osin kyse rahasta ja poliittisista priorisoinneista, mutta joka kerta Suomeen tullessani havaitsen, että amerikkalaiset tutkijat työskentelevät todella paljon enemmän ja kovemmin”, Andtbacka sanoo. Hänen normaali työviikkonsa on 80–90 tunnin mittainen.
