Kilpailuvietti
Robert Andtbackan kilpailuvietti syttyi jo juniori-iässä Kruunupyyn kaukalossa hänen pelatessaan jääkiekkoa IK Kronanissa. Yhteistyöhalu ei ollut vielä tuolloin aivan yhtä kehittynyt.
”Valmentajan mielestä minä sovin parhaiten penkille, sillä jonkunhan on lämmitettävä sitäkin. Paras ystäväni Mats oli hyvä mailankäsittelijä mutta valmentajan mielestä hidas jäällä, joten kaikilla meillä oli puutteemme”, Andtbacka nauraa.
Hän lähti Atlantin yli opiskelemaan ensimmäisen kerran 17-vuotiaana ja palasi Pohjois-Amerikkaan heti Dragsvikin varusmiespalvelunsa jälkeen.
”Vancouver Islandin aika muutti maailmankuvani, ja se houkutteli minut takaisin. Olin kiinnostunut monista aineista enkä oikein tiennyt, mitä alkaisin tehdä työkseni.”
Jääkiekkoura syttyi uudelleen ja vähän vähemmin penkinlämmittämisin opiskeluaikana jääkiekkometropolissa Montrealissa, jossa hän pelasi yliopistojoukkueessa.
”Vaimoni, silloinen tyttöystäväni, ei pian enää halunnut tulla katsomaan otteluitani. Hän ihmetteli sitä täydellistä persoonallisuudenmuutosta, joka tapahtui joka kerta pukiessani luistimet jalkaani. Selitin, että olen oikeasti kiltti ihminen paitsi kiekkoa pelatessani.”
Onneksi Andtbacka suuntasi kykynsä enemmän ihmiskuntaa hyödyttäville alueille.
Auttaminen antoisaa
Robert Andtbacka suoritti ensin tutkinnon biokemiassa (McGill University) Montrealissa ja jakoi sitten laboratoriotutkimusten parissa. Hän tunsi kuitenkin vetoa lääkärin ammattiin, tarttui uudelleen opintoihin ja erikoistui kirurgiaan. Häntä kiinnosti potilaiden auttaminen ja osallistuminen syövän arvoitusten ratkaisemiseen ja niinpä hän hakeutui tohtoriopintoihin Anderson Cancer Centeriin Teksasiin.
Kolmen vuoden jälkeen hän siirtyi nykyiseen työpaikkaansa (Huntsman Cancer Institute). Silloin vuosikymmen sitten immunoterapia oli vielä kokeiluvaiheessa.
”Syövän ongelmat olivat aina kiinnostaneet minua, ja tuntui houkuttelevammalta pyrkiä kehittämään uutta hoitomenetelmää sen sijaan että käyttäisi jo olemassa olevia.”
Hän piti haasteena parantavan hoidon löytämistä nopeimmin lisääntyvään syöpämuotoon, melanoomaan.
”Se on elintapasairaus, joka on lisääntynyt räjähdysmäisesti 1960-luvulta lähtien, jolloin auringonpalvonnan kulttuuri saapui länsimaihin. Melanooman puhkeaminen voi viedä vuosikymmeniä, ja valitettavasti tulemme lähivuosina näkemään lukuisia uusia tapauksia.”
Andtbackan kotikaupunki Salt Lake City sijoittuu häntäpäähän maan melanoomatilastoissa. Hän selittää melanooman runsautta sillä, että kaupunki sijaitsee 1800 metriä merenpinnan yläpuolella, suuri osa väestöstä on valkoihoista ja monet viettävät paljon aikaa ulkosalla.
”Minunkin perheeni pitää luonnossa liikkumisesta, laskettelusta ja monenlaisesta ulkoilusta, mutta pidämme aina tarkasti huolta aurinkovoiteista ja suojaavista vaatteista. Niin kaikkien pitäisi tehdä, oman terveytensä takia”, Robert Andtbacka sanoo.
