Hyvin lyhyt DNA-kurssi voisi olla tällainen:
DNA on lyhenne englannin sanoista deoxyribonucleic acid eli deoksiribonukleiinihappo, kemiallinen aine, joka sisältää maailman kaikkien tunnettujen eliöiden geneettisen informaation (poikkeuksena RNA-virukset).
DNA:n pääasiallisena tehtävänä on organismien kehitykseen ja toimintaan vaikuttavan informaation säilyttäminen. DNA:ta verrataan toisinaan ohjelmakoodiin tai reseptiin, koska se sisältää ohjeet solujen komponenttien rakentamiseen.
Pohjimmiltaan geneettinen koodi koostuu vain neljästä kemiallisesta rakennuskivestä, joiden lyhenteinä käytetään kirjaimia A, C, G ja T (typpiemäkset adeniini, sytosiini, guaniini ja tymiini). Toisaalta koodi on kuitenkin äärettömän pitkä, runsaat kolme miljardia ”kirjainta”.
Tämä geneettinen koodi sijaitsee ennen kaikkea pitkissä spiraalimaisissa DNA-molekyyleissä, jotka puolestaan sijaitsevat kromosomeissa. Ihmisellä on tavallisesti 46 kromosomia. Nämä kromosomit esiintyvät pareina, siis 23 paria, ja sijaitsevat solun tumassa.
Ensimmäiset 22 kromosomiparia ovat samanlaisia miehillä ja naisilla, ja niitä kutsutaan autosomaalisiksi kromosomeiksi, mutta 23. pari, sukupuolikromosomit, ovat erilaisia. Miehillä on ns. X-kromosomi ja Y-kromosomi (XY), naisilla on kaksi X-kromosomia (XX) eikä yhtään Y-kromosomia. Nainen perii yhden X-kromosomin äidiltään ja toisen isältään. Mies perii X-kromosomin äidiltään ja Y-kromosomin isältään.
Kromosomien lisäksi geneettistä koodia on vähäisemmässä määrin solujen mitokondrioissa, joita on kaikissa soluissa, joissain jopa satakunta.
DNA:sta kannattaa siis tietää nämä:
- Autosomaalinen DNA, jota on kromosomipareissa 1–22 sekä naisilla että miehillä
- Y-DNA, Y-kromosomi, jota on 23. kromosomiparissa ja vain miehillä
- X-DNA, X-kromosomen, som i det 23:e kromosomparet finns hos både kvinnor och män (kvinnor med två och män med en X-kromosom)
- mtDNA, jota on mitokondrioissa sekä naisilla että miehillä. Koska mtDNA tulee munasolun mukana naiselta, sen avulla voidaan seurata suoraa äitilinjaa.
Sursill ei ole Bure
Netissä leviää harhakäsitys, että arvostettu suomalainen Sursillien suku olisi suoraa sukua tunnetulle ruotsalaiselle Buren suvulle.
Suuri osa tämän lehden lukijoista kuuluu todennäköisesti Sursillien sukuun, vaikka ei sitä ehkä tiedäkään.
Suvun kantaisänä pidetään Erik Ångermania (n. 1480–1552), uumajalaista talonpoikaa Tegin kylästä. Ångerman vaurastui mm. toimittamalla Ruotsin armeijalle elintarvikkeita. Tarinan mukaan hän toimitti sotilaille myös hapansilakkaa, jota sotilaat kuitenkin kieltäytyivät syömästä. Ångerman sai tästä lisänimekseen Sursill (hapansilakka), jota hän ryhtyi itse käyttämään tavallisena sukunimenä.
Oli tarina totta tai ei, valtaosa Erikin ja hänen Dordi-vaimonsa viidestä tyttärestä ja seitsemästä pojantyttärestä muutti Pohjanmaalle ja avioitui tunnettuihin pappissukuihin. Heidän jälkeläisistään on sittemmin muodostunut Suomen eniten tutkittu suku.
Ruotsissa Skellefteån pitäjästä kotoisin olevalla Buren suvulla on sama asema. Buren sukututkimuksen aloitti Johannes Bureus (Johan Bure, 1568–1652), Ruotsin ensimmäinen valtakunnanantikvaari ja kansalliskirjaston johtaja. Hän löysi merkittävässä tutkimuksessaan 1900 raportoitua jälkeläistä. Selvitys on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen, koska se on niin perusteellinen, ei koskenut pelkästään aatelisia ja sisälsi sekä mies- että naislinjaiset jälkeläiset.
Sursillien sukututkimus sai inspiraationsa Buren sukututkimuksesta. Sukututkimuksen aloitti Johannes Terserus (1605–1678), joka teki Turun piispana tarkastusmatkoja Pohjanmaalle ja kuuli paljon alueen pappissukujen monimutkaisista sukulaisuussuhteista ja polveutumisesta Erik Ångermanista.
Terseruksen muistiinpanoja ei koskaan painettu, vaan ne kopioitiin käsin. Muistiinpanoja työstivät ja kartuttivat myöhemmin useat pohjalaispapit, minkä jälkeen pappi Elias Alcenius (1796–1875, pappina ensin Kalajoella ja myöhemmin Lapväärtissä) julkaisi teoksen nimellä Genealogia Sursilliana vuonna 1850. Teoksesta on sittemmin julkaistu useita reippaasti laajennettuja painoksia.
Lukuisat suomalaiset kulttuuriperheet ovat polveutuneet Sursillien suvusta. Tunnettuja jälkeläisiä ovat mm. presidentit K. J. Ståhlberg, L. K. Relander, P. E. Svinhufvud, C. G. Mannerheim ja Tarja Halonen; Ruotsissa mm. Olof Palme (suomalaisen isänäitinsä Hanna von Bornin kautta).
Sursillien jälkeläisiä on ollut maassamme jo 20. polvessa noin 300 000–500 000 henkilöä. Suku on erityisen vahvasti edustettuna Koillismaalla, jossa yli puolet väestöstä on oletettavasti Sursillien jälkeläisiä. Jälkeläisiä asuu paljon myös Pohjanmaan rannikkoalueilla.
Ensimmäiset Erik ja Dordi Ångermanin tyttäristä muuttivat Pedersöreen piioiksi rikkaan vouti Fordellin perheeseen. Pian he avioituivat seurakunnan kahden papin kanssa – avioliitot olivat maassamme ensimmäisiä pappisavioliittoja Ruotsi-Suomen irtauduttua katolisesta kirkosta.
Sitten asiaan. Vuosien mittaan on levinnyt käsitys, että Sursillit olisivat Dordi Ångermanin kautta sukua Buren suvulle. Tämä käsitys ei kuitenkin perustu historiallisiin lähteisiin tai Johannes Bureuksen sukukirjaan, Peter Sjölund toteaa.
Käsitys lienee saanut alkunsa Bureuksen sukukirjassa olevasta merkinnästä: ”Somblige mene at then store Slächten i Österbotn, som är ifrå Theegh. antingen Erik Ångermans hustrus (Dordijs) eller skall wara af Bureätten” [vapaa suom. Joidenkin mielestä suuri pohjalaissuku, joka on kotoisin Tegin kylästä, joko Erik Ångermanin vaimo Dordi tai … olisi Buren sukua]. Yllä on kuva tekstistä, jossa eller on alkujaan ollut skall. Tekstissä on myös yliviivattu thennes.
Tätä taustaa vasten on kaukaa haettua, että Johannes Bureus olisi uskonut sukulaisuussuhteeseen.
”Bureus ei sijoita Dordia sukulaistensa joukkoon suuressa ja perusteellisessa sukututkimuksessaan äidinäitinsä Buren sukulaisista ja esi-isistä, mikä osoittaa, että Dordi ei kuulunut Buren suvun tunnettuihin haaroihin. Väitteisiin Dordin sukuyhteydestä tulee suhtautua jälleen yhtenä vahvistamattomana Bure-teoriana, eikä Dordia näin ollen tule merkitä sukupuihin Buren lisänimellä”, Peter Sjölund selittää.
