Kulunutta kesää ja syksyä on varjostanut huoli talven energiapulasta. Asiaa on pahentanut etenkin energian tuontikielto Venäjältä. Suomi tarvitsee enemmän kotimaista energiaa pitääkseen sähkön- ja lämmöntuotannon käynnissä kylminä kuukausina.
Hallitus antoi huhtikuussa Huoltovarmuuskeskukselle (HVK) tehtäväksi hankkia energiaturvetta määrän, joka vastaa 20–30 % maan polttoturpeen tarpeesta talville 2022–23 ja 2023–24. HVK on valtion laitos, jonka tehtävänä on varmistaa energian saatavuus häiriötilanteissa.
Lisäksi HVK käynnisti kattavia selvityksiä mm. maailman ensimmäisen suurimittaisen turvevaraston perustamisesta.
”Kaupallisilla toimijoilla on pääasiassa vastuu polttoturpeen varastoinnista. HVK:n varastojen avaaminen edellyttää poikkeustilaa. Pelkät korkeat energian hinnat eivät riitä syyksi”, selittää Bioenergian turveasiantuntija Hannu Salo.
HVK ilmoitti elokuussa saavuttaneensa 70 % tavoitteestaan. Tavoitteena oli, että polttoturpeen varmuusvarasto vastaa 2,2 TWh:ta.
Salo ei ole yllättynyt.
”Hallitus on toistuvasti viestittänyt alalle turvetuotannon asteittaisesta alasajosta. Yrittäjät eivät ole uskaltaneet investoida uusiin koneisiin. Tämä näkyi kuluneen kesän sadossa, jota myös kauden suuret sademäärät heikensivät.”
Hallitus on pitänyt turvetta taakkana tavoitteelleen tehdä Suomesta ilmastoneutraali vuoteen 2035 mennessä.
Sanatarkasti vuoden 2019 hallitusohjelmasta: ”Turpeen pääasiallinen energiakäyttö päättyy nykyennusteiden mukaan 2030-luvun aikana päästöoikeuden hinnan noustessa, vaikkakin se säilyy huoltovarmuuspolttoaineena. Turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä.”
”Turpeen poliittinen vastustus on kohdistunut energiakäyttöön eikä toistaiseksi viljelyturpeeseen, jota käytetään maa- ja puutarhataloudessa. Polttoturpeen osuus on ollut yhteensä vain noin kaksi prosenttia kokonaisenergiankulutuksestamme, mutta turve on sitäkin tärkeämpi maan lämpövoimalaitosten energiahuollon varmistamiseksi”, Hannu Salo kertoo.
Käytännössä polttoturvetta on verotettu ankarasti.
”Verotuksen sanomalla on ollut koko alaan vahva psykologinen vaikutus, kenties verovaikutusta suurempi.”
Vaikka kotimaisen energian tarve on nyt lisääntynyt, hallitus ei ole tinkinyt asennoitumisestaan turvekysymykseen.
”Uusia turvetuotantoalueita ei ole juuri haettu ympäristölupaprosessin hitaudesta johtuen, ja olemassa olevia alueita täytyy pitää toiminnassa viisi vuotta, jotta niiden luvat eivät raukeaisi”, Salo kertoo ja lisää: ”Käytännössä on resurssien tuhlausta olla hyödyntämättä kotimaisia energialähteitämme.”
Hannu Salo toivoo, että turpeen tulevaisuudesta voitaisiin käydä avointa keskustelua ilman, että osapuolet kaivautuisivat juoksuhautoihinsa.
”Vakavassa nykytilanteessa meidän tulisi käyttää omia luonnonvarojamme järkevällä tavalla.”
”Valitettavasti tällä hallituskaudella tuskin tapahtuu muutoksia, mutta poliitikot saattavat kenties löytää uutta yhteisymmärrystä yleisön painostuksesta. Muussa tapauksessa kysymys nousee esille kevään eduskuntavaaleissa.”
Salon mukaan kesää 2023 voidaan jo pitää turvesadon osalta menetettynä. Jotta tulevaakin kesää ei menetettäisi, tarvitaan poliittisia päätöksiä vielä tämän syksyn aikana.
”Turvealan toimitusketjun toimijoiden pitäisi saada rohkaisevia viestejä, jotta he uskaltaisivat rekrytoida henkilöstöä ja panostaa tarvittaviin laitteisiin. Kaikki hyötyisivät pitkän aikavälin energiapoliittisista päätöksistä. Meidän ei edes tarvitse tinkiä Suomen ja EU:n ilmastotavoitteista, vaikka lisäisimme hallitusti turpeen käyttöä.”
Polttoturve muodostaa huomattavan osan maan kaukolämmön tuotannosta, joka pitää koulut, asunnot ja kaupat lämpiminä vuoden kylminä kuukausina. Maan suurimmat polttoturpeen käyttäjät ovat Oulussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa. Alholmens Kraft on neljännellä sijalla.
Alholmens Kraftissa biopolttoaineiden osuus on tänä vuonna ollut 48 % energialähteistä, turpeen 44 % ja jätteiden 5 %. Kivihiilen varapolttoaineen osuus on ennätysalhainen, 3 %.
Hannu Salon mukaan energiapuulla voidaan jossain määrin kattaa turpeen puute, mutta myös puuperäiset polttoaineet ovat erittäin kysyttyjä ja kalliita.
Biopolttoaineiden hankinta kytkeytyy muuhun puunkorjuuseen.
”Alalla työskennellään kolmen vuoden jakson mukaisesti energialähteiden varastoinnin suhteen. Maan metsissä riittää energiapuuta kaadettavaksi, mutta puupolttoaineiden kannattaa kuivua vähintään yhden kesän, jotta sitä voidaan polttaa energiatehokkaasti.”
Hiilen lisääntynyttä käyttöä on hankala sovittaa yhteen ilmastotavoitteiden kanssa, eikä Salo myöskään pidä öljyä lämpövoimalaitosten akuutin energialähdepulan ratkaisuna.
”Säiliöautokapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä maan lämpövoimalaitosten energiahuoltoon. Tarvitsemme kiinteitä energialähteitä.”
Salo uskoo, että lämpövoimalaitokset selviytyvät energiahuollosta tulevana talvena, vaikkakin korkeaan hintaan.
”Kaikkien on sopeuduttava tilanteeseen, mutta samalla meidän täytyy olla kaukonäköisiä, jotta selviydymme myös tulevista talvista.”
