Avuliaita ihmisiä
Backien sosiaalinen elämä kukoisti. Bolivialaisiin oli helppo tutustua.
”Kaikki alkoi yksinkertaisesta tervehdyksestä hymyn ja katsekontaktin kera. Bolivialaiset ovat avoimia ja vieraanvaraisia, vaikka omaisuutta ei olisi nimeksikään. Kansalla on sanonta: ’Sinulle tänään, minulle huomenna.’ Auttaminen on itsestäänselvyys”, Satu selittää.
Paikallisille juhlat ja iloiset tapahtumat ovat tärkeitä. Silloin ei mietitä seuraavaa päivää, vaan sen sijaan eletään kuin viimeistä päivää.
”Meidän oli vaikea ymmärtää tätä mentaliteettia, koska meidät on kasvatettu täysin eri tavalla. Mutta täällä laitetaan rahaa palamaan niin kauan kuin sitä riittää.”
Toisaalta Satu ymmärsi asian toiseltakin kantilta.
”Lämpöisessä maassa on helpompaa olla köyhä. Boliviassa ei tarvitse palella, vaikka asuisi itse kyhäämässään pelti- tai pressutalossa. Asumiseen ei välttämättä tarvitse investoida. Ja jos halusi perustaa yrityksen, hankala byrokratia ei juuri vaivannut. ”
”Voit tuosta vain pistää kojun pystyyn vilkkaan tien varrelle tai torille. Naapurin rouva kuivatti persikoita ja keksi tehdä niistä kylmää ja makeaa mokozintsi-juomaa, jota hän myi ovelta ovelle. Toinen leipoi saltenjaa, banaaninlehtiin käärittyjä maissipiirakoita. Tunsimme myös erään naisen, joka haki aamuisin teurastamolta sian sääriluita ja teki niistä hyytelöä, jota kauppasi torilla.”
”Riitti, että oli ahkera ja osasi työnsä. Byrokratiaa tai lupia ei tarvittu.”
Paikallisten mielestä Backit olivat luotettavia ihmisiä, amigos confiados.
”Boliviassa luottamussuhteet olivat kullanarvoisia”, Rune toteaa.
Aseellisia ryöstöjä
Vaikka Satu ja Rune tapasivat ihania ihmisiä, he joutuivat myös tekemisiin rikollisuuden, korruption ja mafian kanssa. Heidät ryöstettiin monesti, ja he näkivät useita hyökkäyksiä ja varkauksia.
”Käsilaukkuni varastettiin kerran keskellä katua. Samassa rytäkässä lähtivät myös korvakorut ja sormukset.”
Satu ei unohda päivää, jolloin haki tytärtään kotiin naapurista.
”Kun koputin oveen, avaamaan tullut kotiapulainen avasi ovessa olevan tarkkailuluukun ja tuijotti kauhunkalpeana taakseni. En tajunnut, mistä oli kyse. Yhtäkkiä käsilaukkuni revittiin sellaisella voimalla, että vain hihna jäi käteen.”
Ryöstäjä osoitti Sadun vieressä seissyttä naapuria aseella. Sitten varas juoksi pakoon, Satu perässään. Sitä Sadun ei todellakaan olisi pitänyt tehdä. Varas kääntyi pian ja osoitti Satua päähän aseella. Elämä olisi voinut päättyä siihen paikkaan.
”Tilanne oli ihan epätodellinen, jähmetyin siihen paikkaan. Olen varma, että ryöstäjä olisi ampunut minut, jos olisin vähänkään vastustellut. Minulla oli kyllä suojelusenkeli matkassa”, Satu kertoo.
Heille kerrottiin, että Boliviassa ihmisiä saatettiin murhata vain 20 euron tähden.
”Jälkikäteen kuulin, että sain olla kiitollinen selvitessäni hengissä.”
On sanomattakin selvää, että aseelliset ryöstöt vaikuttivat Backien elämään. Elämä oli todella turvatonta ja vaarallista. ”En saanut nukutuksi tuon jälkeen enää kunnolla”, Satu sanoo.
Toimettomaksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan marssi maan tavan mukaan televisioon kertomaan tapahtuneesta.
