Valonkantajan tarina



Björn Axén
Christian Irjala asui Tukholmassa lähellä Björn Axénin kampaamokoulua. Aina kun hän ohitti Norrlandsgatanilla sijaitsevan koulun, sen lasitettu julkisivu toi hänen mieleensä akvaarion. Sitten hän sai tehtäväkseen sisustaa koulun. ”Valo valaisi sisustuksessani enemmän ja vähemmän kuuluisia julkkiksia sekä tavallisia asiakkaita, joilla oli suojaliinat vaatteidensa päällä sekä folioliuskat ja värit hiuksissaan. Toteutin elämäni akvaarion.”
Kuva: Christian Irjala



Björn Axén
Kuva: Christian Irjala


 

Christian pisti 18-vuotiaana tuulemaan. Hän muutti heti kauppakoulun jälkeen Ruotsiin, vaikkei tuntenut sieltä ketään. Hän työskenteli Linköpingin ja myöhemmin Tukholman Ikeassa apulaissomistajana.

Elämä isommissa ympyröissä oli vapauttavaa ja virikkeellistä, mutta jonkin ajan kuluttua Christian päätyi heikkoon kuntoon ja hänen painonsa putosi hälyttäviin lukemiin.

”Niihin aikoihin oli muodissa jonkinlainen kasvisruokavalio, jota en hallinnut. Syömiseni jäi lähestulkoon porkkanoiden ja hirssipatojen varaan.”

Christian palasi Suomeen ja ryhtyi tekemään erilaisia freelance-töitä isovanhempiensa huonekaluliikkeessä. Eikä aikaakaan, kun hän rakastui ja meni naimisiin, 20-vuotiaana. Seuraavana vuonna perheeseen syntyi ensimmäisen lapsi. Lapsia syntyi neljä kahden vuoden välein. Christian piti tuolloin Vaasassa omaa sisustusliikettään, Studio Christian Irjalaa.

”Isyys oli 20-vuotiaalle häkellyttävä asia, johon ei ollut mitään ohjekirjaa. Olin isä, mutta en ollut ehkä riittävästi läsnä.”

Avioliitto päättyi eroon kymmenen vuoden jälkeen. Tämän jälkeen Christianilla oli kaksi kotia: Tukholmassa ja Vaasassa.

 

Christian Irjalan veri veti 31-vuotiaana taas Tukholmaan. Östermalmilla sijainnut oma sisustusyritys (C.I.E.L.) piti hänet kiireisenä. Pian hän pääsi sisustamaan myös nimekkäitä yrityksiä, kuten kuningattaren hovikampaajana tunnetun Björn Axénin kampaamoita. Christian sisusti myös laadustaan tunnetun Gaudy-kultasepänliikkeen.

Kaiken kaikkiaan Christian on asunut Ruotsissa kahdeksan vuotta.

”En kuitenkaan koskaan päässyt sisään ruotsalaiseen kulttuuriin. Mentaliteetti on niin erilainen kuin Suomessa ja asioita vatvotaan pitkään. Monesti kysyinkin, milloin te oikein aiotte sanoa joko kyllä tai ei?”

Christianin rohkeus hypätä tuntemattomaan on avannut hänelle monia ovia. ”Olen hypännyt moneen tynnyriin ja liukastunut aika moneen banaaninkuoreen.”

”Olen luonteeltani ujo ja minulla on elämään lapsenomainen lähestymistapa. Ehkä se on ollut myös etu.”

Christian on tehnyt sisustustöitä mm. New Yorkissa, Los Angelesissa, Pariisissa, Berliinissä ja Lissabonissa. Häneen pätee sanonta Wherever I lay my hat is my home.

”Pidin Yhdysvalloissa työskentelemisestä. Siellä tehdään eikä meinata. Amerikkalaisilla on myös harvinainen kyky muistaa kaikki etunimeltä, minkä ansiosta ihminen tuntee tulevansa nähdyksi.”

”Espanjassa kärsivällisyys oli koetuksella, sillä kaikki tapahtui myöhässä. Saksalaisten kanssa työt sujuivat aina hyvin. Kaikki oli suunniteltua ja tarkkaa.”

Christian ei halua rehvastella tuttavuuksilla, mutta häneltä lipsahtaa silti pitkän keskustelumme aikana muutamia nimiä: Pariisin yöelämässä hän tutustui muotisuunnittelija Jean Paul Gaultieriin, Lontoossa hän jutteli mukavia ihailemansa laulaja Grace Jonesin kanssa keikan jälkeen takahuoneessa, ja Abba-yhtyeen Agnetha Fältskogiin hän tutustui Tukholman vuosien aikana.

 

Christian Irjala

”Työssäni täytyy osata ’nähdä’ yksilöt, paikat ja tilanteet sekä laittaa oma ego syrjään. Toimeksiantajan ymmärtäminen ja yhteistyö hänen kanssaan on ratkaisevaa.”
Kuva: Jan Sandvik

 

Christianin CV on hyvin vaikuttava, mutta hän ei tee siitä numeroa: ”Haluan pitää pään pilvissä ja jalat maassa.”

Christianilla ei ole varsinaista sisustusalan koulutusta mutta sen sijaan 30 vuoden kokemus: ”Joku on leikillään sanonut, että olen saanut oppini Lontoossa ikkunaostoksilla.”

Christian kertoo ammentavansa sisustusideansa kirjallisuudesta ja taiteesta: ”Minua on aina kiehtonut tietynlainen yksinkertaisuus, käytännöllisyys ja laatu.”

Pohjalaisuus näkyy selkeästi hänen töissään: ”Pohjalaisuus on tunnepohja, osa persoonallisuuttani, kuin peili. Punnitsen kaikkea pohjalaista rehtiyttä ja sisukkuutta vasten. Siinä on ihan omanlainen egonsa.”