”Ohra!” hän toteaa lyhyesti, kun toimittaja arvailee meidän seisovan kaurapellossa. Ja Vesa Haikara tietää, mistä puhuu, sillä hän on kasvanut maatilalla ja hoitaa edelleen perheen viljelyksiä yhdessä isänsä kanssa.
”Tilalla on kiirettä keväisin ja syksyisin, mutta se on mukavaa työtä. Tämän vuoden sato valitettavasti kärsi loppukesän runsaista sateista”, Vesa Haikara huokaa.
Tapaamme hänet syyspäivänä Olmalan sähköasemalla, pari kilometriä Ylivieskan keskustasta.
”Olmala on yksi verkkomme neljästä sähköasemasta ja toimittaa sähköä mm. Ylivieskan keskustaan.”
Vesa tuntee sähköverkon melkein kuin omat taskunsa, koska hän on linja-asentajana huolehtinut verkosta vuodesta 2010 lähtien ja työskennellyt alalla vuodesta 1998.
”Verkkoa on viime vuosina laajennettu nopeaan tahtiin kaupungin kasvaessa. Meille on toisinaan tullut satakuntakin uutta liittymää vuodessa; omakotitaloja, kerrostaloja, pienteollisuutta – niin, kaikenlaisia asiakkaita”, hän selittää.
Työpäivän päätyttyä hän ja Anne-vaimo lähtevät usein lenkille metsään kahden koiransa kanssa. Siellä he pääsevät nauttimaan yhteisistä harrastuksistaan; metsästyksestä, suunnistuksesta, hirvenjuoksusta ja hirvenhiihdosta.
Koko perhe jakaa kiinnostuksen hiihtoon ja kivääriammuntaan. Vanhin tytär voitti viime kaudella SM-hopeaa ampumahiihdon 14-vuotiaiden sarjassa ja auraa tietä 11-vuotiaalle siskolle ja 6-vuotiaalle veljelle, jotka tähtäävät vähintään yhtä korkealle. Vesa-isä toimii suksien voitelijana, kuljettajana, managerina ja valmentajana aina ensilumilta siihen, kun lumet alkavat maaliskuun lopulla sulaa.
”Niin, vapaa-ajan ongelmia ei kyllä ole eikä tämä ole niitä halvimpia harrastuksia. Mutta mitä tehdä, kun jostain oikein innostuu? Tämä on silti hyvää vapaa-ajan tekemistä niin aikuisille kuin lapsillekin”, Vesa Haikara toteaa.
