Santarmien takaa-ajamana
Gustav Stormåns, ylioppilaslakkinen nuorimies, oli Venäjän vallan aktiivinen vastarintamies ja valokuvaushetkellä – kolme viikkoa sen jälkeen, kun Eugen Schauman oli murhannut venäläisen kenraalikuvernöörin Nikolai Bobrikovin – hän oli venäläisviranomaisten etsinnän kohteena. Suvussa kulkeneen tarinan mukaan venäläissantarmit olivat onnistuneet vangitsemaan Gustavin edellisvuonna Kokkolassa. Gustav kuitenkin karkasi, koska hän hyväkuntoisena voimistelijana onnistui kapuamaan muurin yli, mihin takaa-ajajat eivät pystyneet. Seuraavana yönä hän haki turvaa Storbjörkin perheen luota Kruunupyystä ja lähti sitten meren yli Ruotsiin, mutta palasi väärällä nimellä, Gösta Berlin, ja kirjoittautui opiskelemaan Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon, joka nykyään tunnetaan Helsingin yliopistona. Gustavin luokkatoveri Vasa Svenska Lyceumista, Lennart Hohenthal, sai helmikuussa 1905 nimeä Venäjän prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen surmaajana.
Gustav Stormåns oli Vaasassa Harry Schaumanin opiskelutoveri ja ensimmäinen puheenjohtaja heidän yhdessä perustamassaan urheiluseurassa, Vasa IFK:ssa. Gustavin kaksi tytärtä Anna Lena ja Margareta avioituivat kumpikin Schaumanin suvun edustajan kanssa. Anna Lena oli suomenruotsalaisten ensimmäinen Lucia-neito ja avioitui Wilhelm Viktorsson Schaumanin kanssa (synt. 1917) ja Margareta-sisko avioitui Rabbe Brorsson Schaumanin kanssa (synt. 1918). Gustav Stormånsin vaimo oli Thyra Heikel Uudestakaarlepyystä, heidän poikansa Thure kaatui v. 1942 Syvärillä.
