Tarvitsemmeko tuomiopäiväajattelua?
Lennart: Kyllä, uskon niin. Ei tarvitse lukea Freudia tietääkseen, että me kaikki koemme tietynlaista kuolemanpelkoa, jota käsittelemme eri tavoin. Tuomiopäiväajattelua voidaan pitää kollektiivisena kuolemanpelkona; minä sekä kaikki läheiseni tuhoudumme. Tämä löytyy kaikista suurista uskonnoista, tuomiopäiväskenaariot tuntuvat olevan yleisinhimillisiä.
Maailmanlopun elokuvia tekevät tietävät, että heillä on suuri yleisö. Kun pystymme sanomaan, että ”ne ovat vain elokuvia”, saamme tavan käsitellä asiaa. Tuomiopäiväajattelulla on siis syväpsykologinen selitys.
Voiko se johtua geneettisistä syistä?
Lennart: En usko, mutta opittujen toimintatapojen ei tarvitse olla geneettisiä, vaan ne voivat olla synnynnäisiä ajattelurakenteillemme. Ne ovat aika lähellä Jungin arkkityyppejä.
Olemassaolon supistaminen biologiaan on vaarallista. Eräässä kertomuksessa aivotutkijasta ja astronomista astronomi sanoo: ”Olen koko aktiivisen elämäni tutkinut avaruutta, meteoreja, kuita ja planeettoja kaikkein nykyaikaisimmalla tekniikalla ja moderneimmilla teleskoopeilla. Olemme työntyneet yhä syvemmälle avaruuteen, enkä ole löytänyt mistään jälkeä Jumalasta.” Aivotutkija vastaa tähän: ”Ymmärrän, olen koko aktiivisen elämäni tutkinut aivoja. Olen leikellyt niitä ja tutkinut niitä kaikin mahdollisin tavoin ja uskon, että tiedän eniten aivojen etäisimmistäkin sopukoista. Ja tiedätkö, en ole löytänyt mistään ajatusta.”
Puhun siis taas ylätasosta. Kaikkea ei voi supistaa biologiaksi.
Miten pitäisi tulkita se, että esim. Barack Obama ja paavi pelottelevat meitä sillä, että sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet ilmastonmuutoksen takia? Se on täyttä hölynpölyä ja vastoin YK:n ilmastopaneelin lausuntoja. Eikö heidän asemassaan pitäisi tietää paremmin?
Lennart: Olen tavannut paavin, hän on aivan mahtava ihminen. Uskon, että hän on saanut vaikutteita ympäristöteologiasta, joka on suosittu katolisessa kirkossa. En voi tulkita häntä ilmastokysymyksissä, mutta tiedän, että katolisen kirkon miljardista jäsenestä monet kuuntelevat huolestuneena paavia, avain kuten monet muutkin ihmiset. Paavihan on jossain määrin maailman tärkein mielipidevaikuttaja ja on onni, että hän on niin järkevä. Hän haluaa suhtautua ihmisten huoleen vakavasti ja samalla muistuttaa meitä kaikkia vastuistamme. Hän on oikaissut ihmisiä: hän ei ole sanonut, että olemme tuomiopäivän edessä, vaan että olemme vastuussa ympäristökysymysten ja muiden meitä koskevien asioiden käsittelystä.
Näen monia näitä asioita energia-alalla. Asiantuntijat tietävät, ettei poliitikoiden määräämä ”lääke” toimi. Jos esimerkiksi kaikkein tärkeintä on vähentää hiilidioksidipäästöjä, silloin ei ydinvoimaloiden sulkeminen ole järkevää. Insinöörit joutuvat usein pakosta aiemmin mainitsemaasi skitsofreeniseen ajattelutapaan, koska muut eivät ymmärrä, miten luonto toimii…
Lennart: Poliitikot kysyvät aina ”what’s in it for me”; he ovat opportunisteja, eivät pääasiassa totuuden etsijöitä. He eivät olisi päässeet asemaansa olematta opportunisteja.
Eräs outo esimerkki on ”ydinvoiman harkintakielto”, joka oli eduskunnan päätöksenä voimassa Ruotsissa pitkään (1987−2006). Tämä kielto esti jopa ydinvoimaloiden piirustusten ja kustannuslaskelmien laatimisen. Reagoin tähän vahvasti, sillä mielestäni se sotii vapaan tiedonetsinnän perinnettämme vastaan. Tämä kielto oli erittäin merkillinen.
Kolme ekologian professoria kuvasi edellisessä Katternö-lehdessä, kuinka ekologian käsite on kidnapattu ja kuinka luomuviljely on saanut jopa okkulttisen liikkeen piirteitä. Luomuruokaa tuodaan esiin terveysvaikutteisena, vaikka tiede osoittaa pikemminkin päinvastaista.
Lennart: Terveysusko ja pakkomielle omasta kehosta on, kuten sanottua, saanut uskonnon aseman. Luontaistuotteita myydään miljardien arvosta, vaikka niillä ei todistetusti ole vaikutusta. Ihmiset silti syövät niitä toivoen muuttuvansa hieman terveemmiksi, kauniimmiksi ja pitkäikäisemmiksi. Niiden markkinointi perustuu ihmisten heikkouksiin…
Saatavilla olevan tiedon määrä kasvaa, mutta olemme silti uuden taikauskoisen aikakauden äärellä.
Lennart: Kyse on yleisestä relativismista, jonka mukaan kaikilla on oikeus käsitykseensä. Silloin ei tehdä eroa puhtaiden faktojen, tulkintojen ja subjektiivisten käsitysten välillä, vaan mentaalisena lähtökohtana on venäläisesimerkin mukaan ”mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista”.
Katternö-lehden paperiversiossa on lyhyempi versio haastattelusta.
