David Larsson Heidenblad, lundilainen historioitsija, kuvaa väitöskirjassaan (”Vårt eget fel moralisk kausalitet som tankefigur från 00-talets klimatlarm till förmoderna syndastraffsföreställningar”), kuinka sodat, luonnonmullistukset ja sairaudet on kautta aikojen selitetty Jumalan lähettämänä rangaistuksena ihmisten synneistä. Mitä sanot?
Lennart: Olen vanhana pappina allerginen tälle ajattelutavalla ja yritän välttää sitä. Pyrin sen sijaan pohtimaan järkevästi, miettimään asioiden syitä ja seurauksia mahdollisimman asiallisilla perusteilla.
Sitä paitsi tuo ajattelutapa perustuu heikkoon teologiaan. Jeesuksen omien sanojen mukaan Jumala on rakastava ja anteeksiantava − kaikkea muuta kuin Vanhan testamentin pikkumaisesti valvova ja rankaiseva Jumala. Vanha testamentti perustuu siihen, että saamme kaikista teoistamme palkkion tai rangaistuksen, kun taas Uusi testamentti muuttaa merkittävästi aiempaa jumalkuvaa. Ihminen on saanut vapaan tahdon ja suuren henkilökohtaisen vastuun. Saamme usein kärsiä hölmöilystämme, mutta Jumalalta voimme saada anteeksiannon ja voiman muuttaa tapojamme. Jeesus itse tiivistää kaikki lait rakkauden kaksoiskäskyyn.
Anekauppa yms. viittaavat usein katoliseen kirkkoon, mutta eivätkö ne ole läsnä myös nykypäivänä ilmastohyvitysten ja pörssien päästöoikeuksien muodossa? Mitä ajattelet asiasta?
Lennart: Katsomme asiaa miltä kantilta tahansa, meillä on luontosuhteessamme ongelmia. Useimmat haluavat tehdä jotain, mikä on osa hyvää puoltamme. On parempi suosia ilmastohyvityksiä tai ostaa päästöoikeuksia sen sijaan, ettei tekisi mitään ja sivuuttaisi tosiasiat. Pienistä puroista kasvaa suuri virta.
Silloin olen siis tehnyt tarvittavan eikä minun tarvitse enää kantaa vastuuta?
Lennart: En usko niin. Voin käyttää vertauskuvana lantin antamista kaupan ulkopuolella istuvalle kerjäläiselle. En usko, että olen tehnyt osani, mutta yritän ajatella, etten voi antaa rahaa kaikille. Voin kuitenkin antaa jotain muutamille, ja jos monet ajattelevat samalla tavalla, kerjäläiset pysyvät hengissä. Mielestäni ei kuitenkaan ole hyvä asia, että kerjäläiset istuvat täällä, joten annan rahaa myös organisaatioille, jotka auttavat heitä pärjäämään kotimaassaan. Autan kuitenkin edessäni istuvaa kerjäläistä, koska ajattelen, että hänellä on hätä. Jos hän on kauppani edessä, ostan hänelle mielummin puolikkaan kanan, koska hän on todennäköisesti nälkäinen. Tällä tavoin kohtaan välittömän hädän, mutta en osta itseäni vapaaksi vastuusta.
Uskon, että kysymyksesi on suora rinnastus: voi tehdä jotain, vaikka samalla ymmärtäisi, ettei voi tehdä kaikkea. Ei ole hyvä elää jatkuvan syyllisyydentunteen kanssa, minkä takia voi olla hyvä idea tehdä jotain omista edellytyksistään ‒ ilman anekaupan ajattelemista. Ja niin minä teenkin. Minulla ei tarvitse olla huono omatunto, mutta voin silti miettiä, mitä voisin vielä tehdä.
Eikö tästä ole erilaisia versioita? Näin kerran Damaskoksessa joukon itsensäruoskijoita, jotka ruoskivat itsensä veriseksi syntiensä tähden.
Lennart: Tämän käsityksen mukaan ihminen on pohjimmiltaan paha ja synnit tulee ruoskia pois. Se ei ole mielestäni kristillistä. Valitettavasti kirkko on toisinaan vahvistanut tätä käsitystä: ”minä köyhä syntinen ihminen…”
Kun 40 vuotta sitten aloin pitää jumalanpalveluksia, kieltäydyin teologisista syistä käyttämästä tätä ilmausta. Se on vastoin kristillistä käsitystäni, jonka mukaan ihminen on todellisesti kaksinainen olento: meillä on kyky tehdä erittäin pahoja asioita, mutta kaipaamme hyvyyttä ja taistelemme pahuutta vastaan. Kyseessä on jatkuva kamppailu tuhoavan ja rakentavan puolen välillä. Emme kuitenkaan voi ruoskia pahaa pois, kuten emme voi myöskään taistella pimeyttä vastaan pimeydellä − pimeyden voi voittaa vain valolla.
Nykyistä ympäristökeskustelua ja 1600-luvun ajattelua yhdistää se, että ne ovat molemmat autoritäärisiä − ennen viitattiin teologisiin totuuksiin, nyt toistetaan ”science is settled” -mantraa, jonka mukaan tiedettä ei saa kyseenalaistaa. Siinä ei anneta mahdollisuutta minkäänlaiselle tulkinnalle tai keskustelulle. Jos joku kyseenalaistaa ilmastopaniikin, hänet leimataan heti ”kieltäjäksi”. Minä pidän tätä vallankäytön taktiikkana.
Lennart: Sanansaattajaa on aina syytetty huonoista uutisista, mutta tällaisessa tapauksessa hänellähän on hyviä uutisia. Siksi sanansaattajan ampuminen on paradoksaalista.
Ruotsissahan on kerrallaan tilaa vain yhdelle näkemykselle, jota ei ole poliittisesti korrektia kyseenalaistaa. Erityisesti Ruotsin Ympäristöpuolueessa on paljon fundamentalisteja, jotka myös istuvat hallituksessa, joten heillä on paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin pitäisi, ja he luonnollisesti vaikuttavat mielipiteisiin.
Fundamentalismi mihin tahansa suuntaan vietynä on aina haitallista. Sokea luottamus tieteeseen − tieteen nostaminen uskonnon asemaan − sekä fundamentalistinen ja kirjaimellinen uskonnon tulkinta ovat yhtä pahoja. Tieteen tulee olla perustana, mutta sen tukena on oltava ylätaso, joka koostuu jostain muusta ja tekee elämän elämisen arvoiseksi. Ylätasoa värittää avoimuus, kriittinen analyysi ja nyansointi.
