Kriittisenä tekijänä sähköjärjestelmässä on suunniteltavuus. Yhtäältä mahdollisuus suunnitella sähkön saatavuus niin, että se riittää kysyntään. Ja toisaalta niiden tilanteiden suunnittelu, kun jokin sähköjärjestelmässä vikaantuu.
Euroopan kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöorganisaation, ENTSO-E:n, tuoreimman raportin luvut ovat hälyttävämpiä kuin koskaan aiemmin. Jos meille tulee ns. kerran-kymmenessä-vuodessa talvi, Suomen tehoalijäämäksi voi huippukuormituksessa arvioida 4 300 MW, Ruotsissa 2 900 MW ja Tanskassa 1 600 MW.
Silloin Norjan arvioitu 1 000 MW:n taseylijäämä ei riitä pitkälle. Etenkään kun tällaisessa tilanteessa voidaan odottaa tiukkaa kamppailua siitä sähkömäärästä, josta norjalaiset voisivat olla valmiita luopumaan.
Yhä integroidumman kansainvälisen sähköjärjestelmän etu – siis että se, jolla on sähkön ylijäämää, voi myydä sille, jolla on alijäämää – on sen vuoksi vaarassa osoittautua pelkäksi teoriaksi pakkasjakson sattuessa. Kun Pohjois-Eurooppaan laskeutuu kylmä ja tuuleton säätila, tuontisähköä ei yksinkertaisesti ehkä ole saatavilla.
Fingridin käyttötoiminnasta vastaava johtaja ja ENTSO-E:n pohjoismaisen käyttötoimikunnan entinen puheenjohtaja Reima Päivinen toteaa, että ”tuontisähkön saatavuus on riippuvaista kunkin naapurimaan omasta kulutustilanteesta ja sähkön siirtoyhteyksien toimivuudesta”.
Reima Päivinen mainitsee myös, että sähköntuotannon suunnittelu on tuuli- ja aurinkovoiman lisääntymisen vuoksi yhä riippuvaisempaa sääilmiöt huomioivasta todennäköisyyslaskennasta.
ENTSO-E-laskelmien vuosien 2020 ja 2021 vertailu osoittaa, että Pohjoismaiden yhteenlaskettu tehoalijäämä on kerran-kymmenessä-vuodessa talven kohdalla kasvanut 4 900 MW:sta 7 300 MW:iin. Ruotsin alijäämä on lisääntynyt 900 MW, Suomen yhtä paljon (3 400 MW:sta 4 300 MW:iin) ja Tanskan 100 MW, kun taas Norjan taseylijäämä on kasvanut 500 MW:sta 1 000 MW:iin.
Huippukuormituksen osalta Suomi erottautuu joukosta kaikkein suurimmalla nettotuontitarpeella, joka on 40 %. Tanskan nettotuontitarve on 35 %, Ruotsin 12 % ja Liettuan 28 %. Itämeren muiden maiden osalta luku on lähellä nollaa tai plussalla.
Ylivoimainen ykkönen on Puola, jonka hiilivoimaan perustuva sähköntuotanto tuottaa peräti 8 700 MW taseylijäämän myös huippukuormituksen aikana.
Tämäntyyppinen lukujen pyörittely ei sinänsä kerro koko kuvaa. Joissain maissa laskelmiin ei esimerkiksi sisällytetä talvikuukausia varten hankittua tehoreserviä, Suomessa 611 MW.
Reima Päivinen arvioi voimalaitosten ja siirtoyhteyksien vikaantumiset huomioivan todennäköisyyslaskennan pohjalta, että nyt meneillään olevan talven (ei siis kerran-kymmenessä-vuodessa talven) sähköpulan riski on Suomessa ”korkeimmillaan noin kaksi prosenttia ilman tehoreservejä”.
Jos laskelmissa otetaan huomioon tehoreservit, todennäköisyys sille, että Suomessa joudutaan sulkemaan osia verkosta, on puoli prosenttia.
Millaiseksi tehotaseen odotetaan kehittyvän tulevaisuudessa?
ENTSO-E:n raportissa tuodaan Pohjoismaiden osalta esiin etenkin kolme tekijää: maiden välillä käytettävissä oleva siirtokapasiteetti, synkronialueiden sähköntuontimahdollisuudet ja ydinvoiman saatavuus.
Kantaverkko-operaattorit eivät näytä uskovan tehotasapainon kohentumiseen Euroopan verkoissa. Euroopassa yleisesti ottaen verkon häiriötilanteiden määrä on viime vuosina noussut dramaattisesti sitä mukaa kun säästä riippuvaisen sähkön osuus on kasvanut.
