Helsinki tutkii pienreaktoreita yhtenä vaihtoehtona
Helsinginkävijä, joka eksyy hiukan ydinkeskustasta itään Hanasaareen, raapii ehkä päätään ja ihmettelee, mitä ympärillä näkyvät mustat vuoret oikein ovat. Ei ole mitenkään itsestään selvä ajatus, että ne ovat hiiltä. Ei kaupungissa, joka on ollut pitkään Vihreän liiton vahvin linnake, puolueella on tällä hetkellä 21 paikkaa kaikkiaan 85 valtuustopaikasta.
Silti Helsingin rajojen sisällä on kaksi suurta hiilivoimalaa. Kaupungin kaukolämmöstä 60 % tuotetaan hiilellä. Helsinginseudun kaikista kasvihuonepäästöistä 45 % tulee kaukolämmöstä.
Voidaan kysyä, miten se sopii vihreään profiiliin. Ilkeä tulkinta on, että kaupungin omistaman energiayhtiön Helenin hyvä liiketulos on osaltaan vaikuttanut poliitikkojen päättämättömyyteen.
Nyt poliittisena tavoitteena on sulkea Hanasaaren hiilivoimala v. 2024 ja korvata se biolämpölaitoksella – mutta siitä on sitten saatu niskoille uusi ongelma, sillä väki vastustaa biolaitoksen sijoittamista Tattarisuolle.
Toisen hiilivoimalan, Salmisaaren, hiilikasat on piilotettu jättimäisiin siiloihin maan alle ja voimalan suunniteltu käyttöaika päättyy 2030-luvun puolivälissä – mutta helsinkiläispoliitikot ovat siinäkin ongelmissa, sillä Suomen hallitus esittää hiilivoimaloiden kieltoa vuodesta 2029 alkaen.
”Ydinvoimalla tuotettu kaukolämpö on itsestään selvä ratkaisu, paras vaihtoehto olisivat pienet reaktorit Helsingin läheisyydessä”, katsoo Piraattipuoluetta edustava kaupunginvaltuutettu Petrus Pennanen. Hän esitti viime marraskuussa jättämässään aloitteessa, että kaupunki tutkisi mahdollisuuksia kaukolämmön tuottamiseen ydinvoimalla. Viisitoista muuta valtuutettua allekirjoitti aloitteen.
Espoon ja Kirkkonummen kunnallispoliitikot ovat jättäneet vastaavia aloitteita.
Helsingin ongelmana on muun muassa tilapula (esim. biovoimala tarvitsee paljon enemmän tilaa kuin hiilivoimala) ja tarvittavien investointien pitkä toteutusaika plus se, että kaupungille kertyvät suuret kustannukset, jos hiilen käyttö päättyy ennen sitä aikarajaa, jolle nykyiset investoinnit perustuvat.
Monet helsinkiläispoliitikot vastustavat samaan aikaan ilmeisesti myös biomassaa polttoainevaihtoehtona sillä perusteella, että biomassa tuottaa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin hiili. Kuten tiedetään, tämä kysymys jakaa ympäristöjärjestöjä: riittääkö, että energianlähde on uusiutuva vai onko sen oltava lisäksi päästötön?
Petrus Pennasen esitys joutui tulikokeeseen 16. toukokuuta, kun kaupunginvaltuusto käsitteli hänen aloitteensa ja äänesti Vihreiden Atte Harjanteen ponnesta. Ponnessa esitettiin, että kaupungin tulee ”selvittää mahdollisuutta siirtyä vuoteen 2035 mennessä tutkitusti vähäpäästöiseen kaukolämpöjärjestelmään, joka ei perustu laajamittaiseen biomassan polttamiseen”.
Se voi käytännössä viitata vain kahteen asiaan: geolämpöön ja ydinvoimaan. Polttoaineyhtiö St1 tutkii parhaillaan geotermistä vaihtoehtoa, siis maan sisuksesta hyödynnettävää lämpöä, Helsingin edustalla Otaniemessä toteuttamallaan syväporaushankkella.
Äänet jakautuivat 59–4 Atte Harjanteen ponnen eduksi. Vihreiden 21 valtuutetusta 20 ja Kokoomuksen 25 valtuutetusta 22 kannatti pontta eikä yksikään vastustanut. Vasemmistoliitto oli ainoa poliittinen ryhmä, jossa kukaan ei kannattanut pontta.
Pitääkö tämä tulkita suunnanmuutokseksi? Helsingin kaupunginvaltuustolle aloitteen jättäneet 16 valtuutettua edustavat kahdeksaa puoluetta. Kun Petrus Pennanen ennen viime vuoden kuntavaaleja ensimmäisen kerran esitti ydinvoimalla tuotettavaa kaukolämpöä, häntä tuki yli 100 ehdokasta eri paikkakunnilla.
Petrus Pennanen on ammatiltaan it-yrittäjä. Hänen johtamansa Leiki-yritys tarjoaa patentoitua tekniikkaa ns. suosittelujärjestelmään, joka perustuu verkkosivujen automaattiseen sisältöanalyysiin.
Hän on koulutukseltaan ydinfysiikan tohtori, Ny Tid -lehden henkilökuvauksen mukaan ”suurella todennäköisyydellä älykkäin ja luonnontieteellisimmin suuntautunut poliitikko Helsingin kaupunginvaltuustossa”.
Petrus Pennanen toteaa energiakysymyksistä muun muassa näin:
”Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joka taloon tulee aurinkopaneeleja, mutta ne toimivat vain auringonpaisteella. Auringon ja tuulen suurena ongelmana on, ettei energian varastointikapasiteettia ole riittävästi. Kaiken maailman ’elonmuskit’ saavat sanoa, mitä haluavat, mutta jos me nyt tänään siirtyisimme käyttämään vain tuuli- ja aurinkoenergiaa, koko maailman yhteenlaskettu varastointikapasiteetti riittäisi energiantarpeeseemme kolme minuuttia.”
Petrus Pennanen ei ole myöskään biomassan energiakäytön ystävä. Hänen mielestään metsänhakkuu on haitaksi biologiselle monimuotoisuudelle, biomassan hiilidioksidipäästöt ovat ilmastotavoitteiden vastaisia ja biomassan poltossa syntyvät pienhiukkaset ovat terveysriski.
Ydinvoimalla tuotettava kaukolämpö ei ole Suomessa uusi aihe, mutta Petrus Pennasen esittämä voimalatyyppi on uusi, hän puoltaa pieniä (10–300 MW) uraani- tai toriumkäyttöisiä, SMR-tyyppisiä reaktoreita (Small and Modular Reactor), jotka sopivat sarjatuotantoon, ”kiinalaiset Pebble Bed- ja amerikkalaiset NuScale-reaktorit näyttävät olevan pisimmällä”.
Ne eivät vaadi polttoainesauvoja, paineistettua vettä tai suojaavia teräsrakenteita, vain suolaliuoksen ydinreaktioon, joka sammuttaa itse itsensä, jos jokin menisi vikaan. Koko laitos voitaisiin kuljettaa rekalla ja valmiiksi palveltuaan viedä pois kierrätykseen, kuten Petrus Pennanen kuvaa asiaa.
Hän katsoo, että hänen ehdotuksensa vastaanotto on ollut pitkälti asiallinen.
”VTT totesi äskettäisessä selvityksessään, että pienreaktorit voivat olla kannattavia. Energiayhtiö Helen on luvannut sisällyttää pienreaktorit yhdeksi suunnitteluvaihtoehdoksi, kun hiilelle haetaan korvaajaa. Säteilyturvakeskus STUK on alkanut selvittää, voisiko perinteisen ydinvoiman ankarasta säännöstöstä poiketa itse itsensä sammuttavien pienreaktoreiden kohdalla.”
Valitettavasti, Petrus Pennanen sanoo, perusongelma ei silti katoa, nimittäin ihmisten mielikuvat:
”Heti kun ydinvoima mainitaan, ihmiset näkevät edessään Tšernobylin tai Olkiluoto 3:n kaltaiset jättirakennukset. Pienreaktorit ovat aivan päinvastaisia. Ongelma on pedagoginen. Jos halutaan päästötön ja ympäristöystävällinen, helposti saavutettavissa oleva ratkaisu, Suomen oloissa ei ole vaihtoehtoja, jotka voisivat kilpailla ydinvoiman kanssa.”
”Ainut kestävä energiapolitiikka perustuu tietoon”, sanoo ydinfysiikan tohtori Petrus Pennanen.
