EU:n taksonomiaesitys ei ole juurikaan näkynyt tavallisissa medioissa. Yhtenä syynä on varmasti asian vaikeaselkoisuus. Vaaditaan valtavia ponnisteluja, että saa kahlattua läpi esityksen 512 englanninkielistä sivua niiden teknisine ja poliittis-byrokraattisine termeineen.
Kuitenkin taksonomiaesityksestä, mikäli se hyväksytään, arvioidaan koituvan pitkälle meneviä seurauksia, ei vain energia- ja ympäristöaloille vaan Euroopan taloudelle, ja hintalapun kustantavat viime kädessä kaikki EU-kansalaiset.
EU-komissio tiivistää taksonomian tarkoituksen kuuteen pääkohtaan:
- Ilmastonmuutoksen hillintä
- Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
- Vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu
- Siirtyminen kiertotalouteen
- Ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen
- Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen
Ajatuksena on, että taksonomian (luokittelun) avulla tunnistetaan, mitkä investoinnit ovat ympäristön kannalta kestäviä. Jos taksonomia sanoo, että investointi on vihreä (siis ”kestävä”), saa kultaisen tähden vihkoonsa ja – näin on tarkoitus – paremmat investointiehdot.
Jotta investointi luokiteltaisiin kestäväksi, sen tulee merkittävästi edistää vähintään yhtä näistä kuudesta tavoitteesta samalla, kun se ei saa merkittävästi vahingoittaa yhtäkään muista tavoitteista, EU-komissio selittää. Fossiilinen energiantuotanto on jo etukäteen suljettu ulkopuolelle.
EU-komissio aikoo itse Green Dealin (”Vihreän kehityksen ohjelman”) puitteissa syytää 1 000 miljardia euroa vihreisiin investointeihin.
Mutta rahaa tarvitaan tätäkin enemmän. Taksonomialle löytyy sen vuoksi käyttövoimaa myös investoijien parista, etenkin eläkerahastojen kaltaisista institutionaalisista sijoittajista. Ne käsittelevät suunnattoman suuria pääomia ja hakevat jatkuvasti uusia investointikohteita. Monet haluavat julkikuvaansa liittyvistä syistä kuvailla investointejaan vihreiksi.
Hyvät tarkoitusperät tulee siis muuntaa hyviksi kaupoiksi. Taksonomia ilmoittaa, mikä on ympäristön kannalta hyvää.
