Ongelmat alkavat teorian kohdatessa todellisuuden. Tämä koskee sekä taksonomian sisältöä että sen päätöksentekomenettelyä. Tässä yhteenveto noin kymmenen asiaan paneutuneen henkilön haastatteluista.
Ensin menettelystä:
Taksonomian perusasiakirjana on EU-asetus 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä, joka astui voimaan 12.7.2020. Toimeenpano tapahtuu ensi vaiheessa ”teknisillä arviointikriteereillä, jotka koskevat ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista”. Komission odotetaan antavan nämä arviointikriteerit ”delegoidun säädöksen” muodossa.
Tällainen delegoitu säädös on oikeudellisesti velvoittava ja antaa komissiolle mahdollisuuden täydentää tai muuttaa aiemmin päätettyä asetusta ”muilta kuin keskeisiltä osilta”. Kun komissio on muotoillut säädöksen, Eurooppa-neuvosto ja EU-parlamentti voivat sanoa siihen vain jaa tai ei.
Taksonomian arviointikriteerien muotoilu – siis varsinainen luokitus siitä, mikä on ympäristön kannalta hyvää tai huonoa – annettiin EU-komission kahden ensimmäisen tavoitekohdan osalta tehtäväksi 35-henkiselle ”tekniselle asiantuntijaryhmälle”, joka oli täysin ympäristöjärjestöjen ja finanssialan hallussa. EU-komissio esitteli tämän pohjalta luonnoksen delegoiduksi säädökseksi 20.11.2020.
Komission neljän jälkimmäisen tavoitteen osalta tehtävä annettiin lokakuussa Sustainable Finance Platform -työryhmälle. Koska komissio oli saanut laajaa arvostelua siitä, että aiemmasta asiantuntijaryhmästä oli jätetty pois juuri ne elinkeinot, joihin taksonomia kohdistuu, tähän toiseen otettiin ympäristöjärjestöjen ja finanssialan lisäksi myös näiden elinkeinojen edustajia.
Silti tätäkin työryhmää, jossa on 58 jäsentä ja 10 tarkkailijaa, on arvosteltu epäoikeudenmukaisesta kokoonpanosta.
Paikan saivat esimerkiksi jokainen näistä ympäristö- ja ilmastojärjestöistä: EIT Climate KIC, Declève International Union for Conservation of Nature, European Environmental Citizen’s Organisation for Standardisation, World Wildlife Fund, Transport and Environment, Agent Green, Birdlife, Chemsec, World Green Building Council, Ellen MacArthur Foundation, The Institute for European Environmental Policy, Climate Bonds Initiative, Green and Sustainable Finance Cluster Germany, Institut Louis Bachelier, Global Reporting Initiative, European Network of the Heads of Environment Protection Agencies, United Nations Environment Programme Finance Initiative ja EU:n oma Euroopan ympäristövirasto. Monet niistä saavat muuten tärkeän osan rahoituksestaan EU:lta.
Vertailun vuoksi, koko energia-ala sai työryhmään vain kolme paikkaa: öljy-yhtiö OMV (Itävalta) ja energiayhtiöt Eon (Saksa) ja Iberdrola (Espanja). Metsäsektori sai vain yhden edustajan (Lotta Heikkonen, Pohjoismaiden metsänomistajajärjestöjen liitto NSF). Muutoin maataloussektori ei saanut yhtään edustajaa. Ei myöskään koko bioenergiasektori, vaikka se on ylivoimaisesti suurin uusiutuvista energiamuodoista.
Lobbausmäärillä voi olla osansa asiassa, EU:n lobbarirekisterin mukaan. Vuonna 2019 (tuoreimmat koko vuoden tilastot) Transport and Environment toteutti 161 tapaamista EU-komission kanssa, WWF European Policy Programme 152, Greenpeacen Euroopan yksikkö 118 ja Climate Action Network Europe 103. Vertailun vuoksi, Fortumilla oli 48 tapaamista EU-komission kanssa, Vattenfallilla 21 ja Energiateollisuus ry:llä 21.
WWF panosti pelkästään tähän EU-lobbausosioon liki kolme miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin Fortum, Vattenfall ja Energiateollisuus yhteensä.
Toinen toistuva kritiikki kohdistuu poliittiseen menettelyyn. Kun komissio esitteli luonnoksensa delegoiduksi säädökseksi 20.11.2020, se antoi vain neljä viikkoa aikaa – 18.12. saakka – ns. ”konsultaatiolle”, siis mahdollisuudelle esittää näkökantoja 512-sivuisesta esityksestä.
Koska tämäntyyppistä esitystä ei EU-sääntöjen mukaan tarvitse kääntää kaikille EU-kielille, hyvin harvan EU-kansalaisen oli käytännössä tosiasiassa mahdollista tutustua esityksen sisältöön.
Lyhyenä lausuntoaikana saapui tästä huolimatta 46 591 lausuntoa, mutta se selittyy sillä, että suuri osa niistä oli sanasta sanaan samoja. Kyseessä olivat ympäristöaktivistit, jotka olivat kukin lähettäneet saman lausunnon.
Toinen osa kritiikkiä koskee sitä, että komission luonnos poikkeaa niin voimakkaasti asetuksesta, johon se viittaa, että se ylittää delegoiduille säädöksille tarkoitetun kehyksen merkittävästi. Säädösesityksen pitäisi sen vuoksi kulkea normaalin lainsäädäntömenettelyn kautta.
Eniten reaktioita on kuitenkin herättänyt komission taksonomia, luokitus. Se perustuu jakoon ”hyviin” ja ”huonoihin”, ja niiden keskellä ”hyväksyttävään siirtymäkaudella” – josta käytetään termiä ”transitional activity”. Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä vertaa terminologiaa lännenelokuvan ”The Good, The Bad and The Ugly” nimeen.
Esitettyjen kriteerien mukaan vain tuuli- ja aurinkovoima saisivat vihreän leiman. Ne ovat siis ”Good”. Vesivoima ja bioenergia saisivat normaalitapauksessa leiman ”siirtymäkauden ratkaisu”. Ne ovat siis ”Ugly”.
Mutta todellisuutta ei voi tunkea tällaiseen luokitukseen, kritiikissä sanotaan. Energia- ja ympäristöasiat ovat usein äärettömän monitahoisia. Eri intressejä joudutaan punnitsemaan keskenään. Mikä on parasta lähiympäristölle, ei ehkä käy parhaiten yksiin poliittisten ilmastotavoitteiden kanssa. Kaikki energianlähteet merkitsevät jonkinlaista ilmastokuormitusta. Tuulivoima ei käy sähköntuotantoon, jollei sitä täydennetä jollain muulla energianlähteellä, jonka tuotantomäärä pystytään ennakoimaan. Esimerkiksi.
EU:n energiapolitiikassa vesivoima ja bioenergia ovat jo vuosia olleet uusiutuvia energianlähteitä ja lisäksi aivan perustavanlaatuisia energiamurroksen kannalta. Etenkin vesivoimaa on arvostettu, sillä se on ylivertainen epätasaisten sähkövirtojen tasapainottajana.
Ydinvoima ei ole uusiutuvaa, mutta sen ympäristökuormitus on mitätön suhteessa sen tuottamaan sähkömäärään eikä siitä synny kasvihuonekaasuja.
Toistaiseksi on hämärän peitossa, miten EU-komissio aikoo hoitaa tämän tilanteen. Delegoitu säädös oli tarkoitus esitellä jo 31.12.2020. Seuranneen vastalausemyrskyn jälkeen nyt veikataan tämän vuoden maalis- tai huhtikuuta. Brysselin lobbaripiirit kertovat, että asiaan liittyy äärimmäisen kiihkeää poliittista aktiivisuutta joka taholta.
