Malli joka vaihtoi puolta

”Muodissa olen niin jäljessä, että olen melkein edellä”

 

Millaista mallintyö on?

”Ensiksi täytyy koettaa saada niitä töitä. Se on jo itsessään työtä. Oikeassa paikassa on satuttava olemaan oikeaan aikaan. Kun puhutaan ulkonäöstä, mallilla tulee olla oma ’look’. Ja hyviä valokuvia itsestään. Hyvää itseluottamusta tarvitaan aina.”

Ulkonäköään pitää osata myydä, mutta täytyy myös kestää torjutuksi tuleminen. Mitään höpöhöpöjuttuja ei tule hyväksyä! Ala on kova.

Valitettavasti lierojakin tyyppejä on. It’s a jungle out there! Mallin työ on tavallaan samaa kuin näytteleminen. Pitää osata esiintyä ja olla tarinan sisällä.

”Samaan aikaan tulee ymmärtää, miten vaatteen materiaalit toimivat – ja miltä ne näyttävät päällä. Malleja ja mallintöitä on monenlaisia, mutta yleisesti mallin tulee olla pitkä ja laiha. Jos sosiaalinen media on hallussa, siitä on etua.”

Marica innostuu filosofoimaan lisää: ”Malli toimii aina fantasian välineenä ja luovuuden maalitauluna. Hän on kuin tyhjä taulun kanvaasi. Lisäksi hyvä malli on energinen, etevä ihmistuntija, joka tietää mitä tekee.”

Marica on aina kulkenut omaa tietään. ”Muodissa olen niin jälkijunassa, että olen melkein edellä”, hän nauraa. Kalliit vaatteet eivät välttämättä ole hänen juttunsa, vaikka hän Pradasta pitääkin.

”Juttuni on luoda yhdistelemällä oma tyylini.” Laatu kietoutuu yhteen vaikkapa kirpputorilta ostettuihin löytöihin.

Viime aikoina Maricaa on innostanut muun muassa Heidi Klumin Lidlille tekemä vaatemallisto.

 

Marica kuvailee itseään boheemiksi, in flow-tyypiksi. Herkäksi heittäytyjäksi, joka on koko ajan matkalla. ”Minussa asuu unelmoija, seikkailija ja suunnittelija.”

On Maricaa joskus kutsuttu myös rikkinäiseksi intialaiseksi sähkökaapiksi. ”Se oli kyllä totta eräässä elämänvaiheessani.” Hän viittaa tällä avioeron jälkeiseen aikaan viisitoista vuotta sitten.

”Tavallaan rikoimme perheemme silloin. Ei ole hyvä, kun ihmiset eroavat kaoottisesti. Lasten hyvinvointi kärsii. Joskus ajattelen, olisiko meidän vain pitänyt olla sivistyneesti yhdessä lasten takia.”

Maricalla on kaksi lasta Kim Weckströmin kanssa. Heidän 25-vuotias singer-songwriter-tyttärensä asuu Tukholmassa ja opiskelee musiikintuottamista Anders Baggen Fryshusetissa. Matemaattisesti lahjakas 17-vuotias poika käy lukiota Suomessa.

”Molemmat lapsemme ovat todella älykkäitä, kilttejä ja kauniita. Poikani mielestä olen höpsö ja lapsellinen, vaikka yritän näytellä aikuista.”

 

katterno_marica-rosengard_kasper-dalkarl-1_webb

Marica antaa ohjeita kuvaustilanteessa Le Budoir Marie Antoinettessa, jonka Carita Järvinen on suunnitellut Orbaden Spa & Resort -hotelliin.

 

Joskus Maricaa luullaan hienohelmaksi. Se ottaa häntä päähän. Kerran hän sai kuulla: ”Sinä et ole varmaan koskaan käynyt Itäkeskuksessa tai syönyt buffetpöydästä”. Aika uskomatonta, puuskahtaa Marica. Mutta melkein samassa lauseessa Marica myöntää joskus käyttäytyvänsä hiukan ylimielisesti ja snobisti.

Toinen tyypillinen ennakkoluulo liittyy hänen äidinkieleensä, ruotsiin. ”Kun kuvasin erästä yhteiskunnan arvoasteikolla korkealla olevaa henkilöä, tämä tuumasi tympeästi minulle: ’No, sinä nyt olet sellainen suomenruotsalainen…’ Marica pitää pienen tauon ja jatkaa: ”Jokaiselle tekisi hyvää joskus vähän tutkiskella omia ennakkoluulojaan.”

Sitä Marica on joutunut tekemään maita ja mantuja vaihtaessaan. ”Kun kohtaa vieraan maan kulttuuria ja tapoja tai muuttaa sinne asumaan, on heitettävä ennakkoluulot roskiin.” Marica on asunut ja tehnyt mallintöitä Milanossa, New Yorkissa, Tokiossa, Pariisissa ja Lontoossa.

 

Miltä kotikaupunkisi näyttää maailmalla vietettämiesi vuosien jälkeen?

”Pietarsaari on minusta jopa kansainvälisempi kaupunki kuin Helsinki. Helsingistä löytyy edelleen aika paljon itäblokki-asennetta. Suomi on edelleen aika mustavalkoinen. Täällä neutraalisuus on yleensä parasta. Mutta onneksi tiedonkulku maailman eri kolkkien kesken on lisääntynyt. Toki tänne mahtuisi lisää hymyä ja ystävällisyyttä”, Marica sanoo.

Ruotsista on tullut Maricalle kuin toinen kotimaa. ”Tukholmassa tulee käytyä kerran kuussa. Teen samalla yleensä työkeikan siellä. Ruotsissa olen suomalaisempi kuin Suomessa ollessani. Kiroilenkin enemmän. Suomessa olen vuorostani ruotsalaisempi. Halailen ja pussailen.”

”Muotiala on Ruotsissa isompaa ja kovempaa. Siellä on todella paljon hyviä tekijöitä. Lahden tällä puolella olemme vielä hieman pidättyvämpiä tyylin suhteen. Mutta loppujen lopuksihan me kaikki olemme vain ihmisiä, jotka piereskelemme housuihimme”, Marica nauraa.

 

Entä millainen olet muotikuvaajana?

”Olen aina valmis panemaan itseni likoon. Homma on vuorovaikutusta. Entisenä mallina minulla on vahvuus: mallien ohjaaminen on helpompaa. Saan heidät poseeraamaan hyvin.”

Tässä vaiheessa Marica näyttää minulle puhelimestaan upeita kuvia. Muotikuvia, joita hän otti Pariisissa viime viikolla. Mallilla on kuuluisan muotisuunnittelijan vaatteet yllä. Paikka on upea. Haukon henkeä. Kuvat ovat uskomattoman tyylikkäitä ja kauniita.

 

Miten noin hyviä kuvia oikein napsitaan?

”Kuvaukset tehdään aina yhteistyössä tilaajan kanssa. Kompromisseja tehdään aina. Jokaisella pienelläkin valinnalla on väliä.”

”Muotivalokuvaajan tehtävänä on saada muoti ’asettumaan’ kuvaan, ja mallit pitää saada hyvännäköisiksi. Kuvaajalla tulee olla myös oma visio. Yhtälö on monesti haastava”, Marica kertoo.

Suurimman vaikutuksen Maricaan tekevät ihmiset, jotka uskaltavat heittäytyä leikkiin mukaan. Ja jotka luottavat häneen mutta kuitenkin laittavat hiukan kampoihin, ettei homma mene liian helpoksi. Anna Teurellin kuvaamisesta Marica piti erityisesti. Tämä entinen Marimekon suunnittelija sai Marican ajattelemaan tapaa, jolla hän valokuvaa naisia.

”Naisten odotetaan aina hymyilevän kuvissa, miesten taas ei. Anna Teurell ei halunnut hymyillä. Ja se oli ok.”