Fyysisen maantieteen professori Ole Humlum on laatinut pallokuvat GISS:n tietojen pohjalta. Pallot osoittavat kuukausittaisen keskipoikkeaman 2007–2016 keskiarvosta.

Sateinen vuosi

Vuosi 2017 oli Suomessa tavallista sateisempi, etenkin maan etelä- ja itäosissa, eniten satoi Espoon Nuuksiossa, kaikkiaan 944,7 millimetriä. Kuivimmassakin paikassa, Pellon Kirkonkylän havaintoasemalla, sademäärä oli peräti 435,1 mm.

Keskilämpötila oli suuressa osassa maata 0,5–1 astetta korkeampi kuin vertailuarvo (vuodet 1981–2010) mutta vaihteli laajasti lounaisrannikon runsaan +6 asteen tasosta Lapin käsivarren noin –1,5 asteen tasoon. Vuoden alhaisin lämpötila –41,7 astetta mitattiin 5. tammikuuta Muoniossa ja vuoden korkein lämpötila 27,6 astetta Utsjoella 28. heinäkuuta. Vuoden korkein lämpötila oli näin alhainen viimeksi v. 1976.

Auringonpaistetta oli alkusyksyllä huomattavasti tavallista vähemmän pilvisyyden ja sumun vuoksi. Kylmyys saapui lokakuun jälkipuoliskolla, ja ensilumi satoi lokakuun lopussa suureen osaan maata.

Syksyn kuluessa lumipeite sitten vuorotellen suli ja kasvoi etelässä ja lännessä, kun taas maan keski- ja pohjoisosissa lumi jäi maahan niin, että lumipeite oli laajoilla alueilla tavallista paksumpi joulukuun lopussa.

Joulukuu oli vertailuarvon mukaan lämmin, lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, jossa Inarin Väylässä mitattiin 7. joulukuuta kuukauden alhaisin lämpötila, –33,5 astetta. Kuukauden korkein lämpötila, +7,2 astetta, mitattiin samana päivänä Ahvenanmaan Kökarissa.

Jäätalvesta 2017–2018 näyttää tammikuun lopun tilanteen mukaan muodostuvan viides peräkkäinen lauha talvi. Suomessa ei ole ollut yhtä monta peräkkäistä lauhaa jäätalvea 1930-luvun jälkeen, toteaa Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.

Globaali lämpötila laski odotetusti vuodesta 2016 vuoteen 2017 Tyynen valtameren El Niño -ilmiön laantuessa vuosien 2015–2016 ennätyskorkeasta tasosta. Tammikuussa 2018 vallitsee heikko La Niña, mitä oppikirjojen mukaan seuraa globaalin lämpötilan aleneminen.

Auringon aktiivisuus, jota mitataan auringonpilkkujen määrällä, on mielenkiintoisesti alimmalla tasollaan 1800-luvun jälkeen. Senkin arvellaan ajan mittaan laskevan lämpötilaa, mutta laskun suuruusluokasta vallitsee kuitenkin suuri epävarmuus.